lauantai 20. joulukuuta 2014

Meille ei tule joulukuusta -kuusi

      Meille ei todellakaan tule mitään kuusta, sanoin mummolleni. Ja niinhän mä olin päättänytkin. Kuusi vain sotkee ja kuihtuu ja levittelee neulasiaan joka paikkaan. Ja on täynnä kimaltavia palloja ja blingbling-nauhoja ja... Yök. Ja mitä me nyt kuusella kun eihän me olla jouluna kotonakaan.
     Mutta sitten kävelin joulukylän portin ohi jossa myydään kuusia ja haiston aitojen kuusien tuoksun. Mutta sitten näin Kotipalapeli-blogissa kuusenkoristeita, jotka olivatkin vain nahkanauhoihin pujotettuja puuhelmiä. Piti soittaa äidille sellainen Koskas teiltä on joku tulossa Turkuun? Voisko saada samalla sellasen pienen kuusen?

Olen näköjään kova syömään sanojani.

torstai 18. joulukuuta 2014

Feikkitammenterhoja

 Eräs turkulainen vaihtorinkiläinen oli ostanut kirppikseltä valtavan kasan puuhelmiä. Laittei niitä eteenpäin ja mä kävin tietysti hakemassa omani pois lanka-arkustani kaivamaa seiskaveikkaa vastaan. Meille tuli siis 200 tammenterhon näköistä puuhelmeä, ihania ja elämää nähneitä jokainen. Siinä minä sitten istuin keittiönpöydän ääressä kaurakaakaomuki nenän edessä ja pujottelin ensimmäiset 100 nauhaan, kietaisin nauhan solmulle ja helmet kaulaan. 

Mätsää muuten mahtavasti meikän tukkaan
 nämä feikkatammenterhot.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Maaginen päivä

      Olin tänään tämän vuoden viimeisessä tentissäni. Kyseessä oli tälläinen uusinnan uusinta, olin siis tehnyt tentin jo kahdesti aiemmin läpi pääsemättä. Tällä kertaa olin kuitenkin lukenut yhdessä ystäväni kanssa, tehnyt yhdessä mallivastauksia esseisiin ja keskustellut koealueesta. Luin silmät univelasta ristissä vielä 15 minuuttia ennen kokeen alkuakin. Ja se meni hyvin. Mulla on vahva tunne läpipääsemisestä ja se tuntuu ihanalta.
     Kokeesta päästyäni löysin puhelimestäni sähköpostin Projektilan Katjalta. Olin voittanut arvonnassa. Kiirehdin äkkiä kotiin, sillä mulla oli tunne. Tunne siitä, etä tänään on se päivä, jona pikkuisten tammmieni lehdet vihdoin aukeavat. Ja siinähän ne ovat. Ei kahta ilman kolmatta.

Maagista päivää


tiistai 16. joulukuuta 2014

Savulohikeitto


200g savulohta
8 pienehkoä perunaa
iso porkkana
1dl (pakaste)herneitä
1 kevätsipuli
pieni nippu tilliä
2 kasvisliemikuutiota
nokare margariinia

  1. Kuori ja pilko perunat ja porkkanat halutun kokoisiksi paloiksi. Laita ne kattilaan kasvisliemikuutioiden kanssa ja päälle vettä niin, että 2/3 kattilasta on täynnä. Itse käytin muistaakseni 3L kattilaa.
  2. Pilko sipuli ja tilli pieneksi. Lisää ne ja herneet keitokseen, ja anna keittyä kunnes perunat ovat kypsiä.
  3. Perunoiden kypsyttyä lisää joukkoon lohi ja nokare margariinia. Anna hautua 10min.
  4. Tarjoa halutessasi tillin ja saaristolaisleivän kera.

Kyllä, Poika teki keiton eilen meille päivälliseksi. 
Ja kyllä, se oli törkeän hyvää.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Rakas Joulupukki, tule Marimekon kautta

     Se kysymys on aina yhtä vaikea. "Mitä sä haluat lahjaksi?"  Kysyjästä riippuen saatan esittää vastakysymyksen "No mikä on sun budjetti?", mikä vasta rahasta puhumatonta suomalaista hämmentääkin. Kysyessäni kysymyksen ei tarkoituksenani mitenkään ole udella kenenkään varallisuutta tai paljonkos sitä nyt ollaan valmiita uhraamaan minuun. Kysyn, koska se tekee asioista huomattavasti helpompia. Kysyn, koska oikeasti tiedän mitä kyseisellä summalla saa, mitä tarvitsisin ja mitä voisin haluta. Koska arvostan tehokkuutta ja käytännöllisiä lahjoja. 
     Musta on ihana antaa lahjoja. Musta on ihana miettiä mitä vastaanottaja tarvitsisi, mistä hän pitää, mikä hänelle sopisi. Tonttuiluni on oikeastaan juonimista. Keräilen vinkkejä sieltä täältä ennen varsinaisen päätöksen tekemistä. Tiedän, että kaikki eivät ole samanlaisia. Meillä on itseasiassa veljeni kanssa joulun alla tapana, että hän  antaa budjetin ja mitä talutan hänet kauppaan ja osoitan mitä haluan. Itse hän joutuu paketin paketoimaan, mutta hän säästyy tuskailulta ja minä joltakin ei-toivotulta. Oikeastihhan mulle o valtavan helppo ostaa lahjoja. On kaksi takuuvarmaa niksiä, ja ne ovat musta-valkoinen marimekko ja 7 veljestä -lanka. Poika on vielä helpompi. Jos paketti sisältää legoja, on hän myyty. Vaikka olemme Pojan kanssa hyvin helppoja, kasasin pukille kollaasin tälle joululle. 
     Ensimäisestä kuvasta löytyy Marimekon astioita. Mä hävitin kesällä kaikki eidän muumimukit ja tilalle hommattiin marimekkoja. Ja hienostihhan nuo toimivat. Meillä on Pojan kanssa molemmilla omat suosikkimme. Vielä omistamattomia suosikkeja näkyy kuvassa, jossa Kukkuluuru-muki ja Siirtolapuutarha-munakupit ovat Pojalle, kun taas Unikko-muki ja Siirtolapuutarha-teemuki mulle. Kulho on yhteinen toive, sillä jo olemassa oleva kulho on aina sitä tarvittaessa pesussa, täynnä makaroonilaatikkoa tai jotain muuta.
     Kuten jo aiemmin sanoin, Poika on kovasti legojen perään. Erityisiä suosikkeja ovat kaikki, jotka liittyvät hälytysajoneuvoihin tai Star Warssiin. Legojen lisäksi poika tarvitsisi uuden Kånkenin. Tällä kertaa pitäisi saada ihan tavallisen kokoinen Kånken ja punaisena. Poika ei tästä tarveesta vielä tiedä, mutta onneksi Äiti on skarppi. Tämän lisäksi tuo Jokapoika-paitoja rakastava lapseni on minä hetkenä hyvänsä kasvamassa ulos molemmista Jokapoika-paidoistaan, ja koittaa pitää niitä aina tilaisuuden tullen.
     Rakas Joulupukki. Olen mielestäni ollut tänä vuonna ihan suht kiltti, tehnyt läksyni (okei, osan tosi myöhässä mutta kuitenkin) ja niin edelleen. Toivoisin midi-kokoista Marimekon pussukkaa ja esiliinaa. Myös Marimekon Tiia-mekko olisi ihana, mutta sen voin Pukki noutaa itsekkin alennusmyynneistä.

Älä rasita itseäsi.
Ja ota vielä yksi pipari.