Hei, huomenna on jouluaatto!

Käytiin eilen Pojan kanssa Skanssissa tonttuilemassa. Välipalaa syötiin Café Brahessa, jonne oli ilmestynyt aivan ihana kylmäsavulohipatonki! Kylmäsavua, keitettyä kananmunaa ja vihanneksia rakastava Poika söi tosin vain täytteet ja olisi mielellään syönyt täytteet äidinkin osiosta. Patonki jaettiin 1/3 Pojalle ja 2/3 äidille, kestosuosikki porkkanakakku jaettiin tasan. Juotavaksi otettiin mansikka-kiiwi-Snapplea, johon Poika rakastui silmittömästi.

Oikeanpuoleisessa kuvassa Poika etsiskelee lohta.

Hieman erillainen päivän asu. Tälläisiä äiti-lapsi -päivän asuja voisi ottaa useamminkin, vai mitä ovat lukijat mieltä? :)

Minibudjetin joululahjat äidille ja Pojalle. Pojalle ihana autopaita ja äidille Stieg Larssonin "Män son hatar kvinnor"-kirja ruotsinkielisenä. Ruotsinkielisenä, koska ruotsini ei ole mikään kovin vahva. Oikeastaan ruotsini on hyvin heikkoa, ja pelkään etten pääse kurssista läpi.... Siksipä ostin tuon kirjan, jonka ole jo pitkään tahtonut lukea. Ehkäpä se antaa uutta motivaatiota ruotsin opiskeluuni.

Meille tulee Pojan kanssa hieman erillainen joulu. Tai no, ehkäpä enemmän kuin hieman erillainen joulu. Kuten olen jossakin postauksessa maininnut, en välitä mistään tontuista, Joulupukista, muovikrääsästä tai oikeastaan kyllä Jeesus-lapsestakaan. Joulua meillä kuitenkin vietetään, mutta meidän tyyliimme. Hyasintti näyttää mielestäni todella hyvältä Marimekon lautasliinan kanssa decoupagetussa ruukussa ja lahjatkin voi paketoida Ikean kankaista ommeltuihin kangaskasseihin. Ehkäpä ensi vuonna hylkään kaikki lahjapaperit ja siirryn kokonaan kankaisiin ja kangaskasseihin. Tänä vuonna lahjojen itsetekemismäärä näyttää hyvältä: ostin lopulta vain 4 lahjaa (sisältäen sen autopaidan ja kirjan) suoraan kaupasta, kun itse tein 9.

Jospas minä auton saisin.... Jos saisin minkä tahansa auton ottaisin varmasti Minin. Mineissä on vain sitä jotain, kuten on myös oikeanpuoleisessa kuvassa olevassa vuonna 1970 valmistetussa pikku-Minissä. Askartelin siitä tänään korun, jonka Poika hajotti heti. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että äiti alkaisi ryöstämään hänen lelujaan omiin askarteluihinsa. Kävin sitten hakemassa nappipurkista napin, josta askartelin korun.

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät selviäisi hengissä ilman huivia. Vasemmalla puolella näkyy musta tuubihuivi, jonak ostin tänään Cybershopista kärsittyäni ensin muutaman päivän morkkista siitä, että jätin huivin aijemmin kauppaan. Huivi oli vielä viimeinen laatuaan. Oikealla näkyvä ruskea huivi on isomummoni perintöä. Huivin lapussa lukee Arola design Pirkko Mäki. Ei hajuakaan mikä on Arola tai kuka Pirkko Mäki, mutta ilmeisesti ei ole ihan halvin tapaus?

Olisikohan nyt sopiva hetki toivottaa hyvää joulua lukijoille? Ehkäpä. Hyvää joulua :)