Juhannuksen jälkipyykki

Eilen illalla päätin vihdoin ommella ylhäällä olevan mekon. Se on tehty vanhasta huivista ja samalla kaavalla kuin viime viikkoinenkin. Päätin kuitenkin vähän leikitellä kaula-aukolla, ja teinkin toiselle puolelle suuremman kaula-aukon. Tykkään valtavasti, että kaula-aukko paljastaa vähän selkää (tahtoisin selkätatuoinnin...), mutta tätä mekko voi pitää myös toisin päin, niin että suurempi kaula-aukko tuleekin etupuolelle. Rakastan tota kaavaa!

Sain aikaiseksi myös jättihupparin. Kaava taitaa olla Suuressa Käsityölehdessä, numerossa 10/08, jos oikein muistan. Huppari on tosi kätevä: leggarit alle ja menoksi. Ainut vain, että se on aika lämmin, eikä sovellu kesäilmoihin :( Oikealla on tämän päivästä lounasta, eli orvokkisalaatti! Orvokithan ovat syötäviä, mutta itse en uskaltaisi syödä sellaista kaupasta ostettua. Kuka tietää millaisia myrkkyjä niissäkin on käytetty... Nämä orvokit (ja salaatit) löytyivätkin luomuna omasta pihasta.
Ruukkuprojekti näyttää hyvätä, mutta tyssäsi perjantaina liimalakan loppumiseen... Oikeassa kuvassa näkyy "tilkintäprosessi", eli liimasin kuumaliimalla viisisenttiset ruukkujen pohjiin. Tiedän, se kuulostaa kamalalta, mutta on luultavasti halvin keino tilkitä pohjan reijät ;D Oikealla näkyy sitten jo decoupagetut ruukut. Yksi on valmis, kolme melkein ja yhdessä on pelkkä alusmaali. Käy tänään ostamassa lisää liimalakkaa ja ehkäpä spraylakkaakin..
Kävin eräänä päivänä vähän haistelemassa designia Vepsäläisessä. Jos mulla olisi rahaa, ostaisin pojalle tuollaisen muovikoiran joka vasemmalla on. Keltaisena tai punaisena. Oi. Oikealla oleva tuoli oli myös ihana, mutta kännykkä raiskasi sen värin (tietysti....).
Onkohan tämä kuva joku loppukevennys? Ehkä... En tiedä miksi Poika piiloutui kukkapenkin taakse, mutta kuvasta tuli aika hyvä :)

Retkahduksia

Tämä viikko on ollut harvinaisen hyvä huolimatta Pojan rokosta, joka jatkuu vieläkin. Näppylät ovat jo melkein hävinneet, mutta tuskinpa meistä on huomenna Pojan serkun syntymäpäiville... Tästä huolimatta fiilikset ovat korkealla, sillä sain opiskelupaikan syksyksi. Muutto on siis lyöty lukkoon! :)

Ostin joskus vuosia sitten huivin, jossa oli sinisiä, liiloja sekä mustia raitoja. En koskaan pitänyt kyseistä huivia, ja eräänä päivänä siivotessani päätin laittaa sen kirppikamoihin. Nostaessani sen ylös huomasinkin, ettei se ollu mikään huivi, vaan kangas pala. Kangaspalasta syntyi ylhäällä oleva mekko alle tunnissa. Se on tehty uusimman Suuren käsityölehden kaavalla and i love it! Vasemmalla mekko liivin kanssa ja oikealla ilman.
Meillä kaikilla on paheita, toisilla isompia ja toisilla pienempiä. Omani kuulostavat keskivertoihmisen korvaan hieman omituisilta. Tarkoitan, että kuka 19-vuotias on koukussa leivontaan, tai ei voi vain kävellä Marimekon liikkeen ohi? Ylhäällä olevassa kuvassa on sitten tämän viikon retkahdukseni, 2 metriä Appelssiini-kangasta. Ja kukaan ei kysy hintaa tai alan itkemään.
Mulla on kukkaruukku samaa kuosia, ja työn alla muutama lisää. En osaa vielä päättää mitä kankaasta tulee, vaihtoehtoina ovat a) ilmoitustaulun päällystys ja sohvatyyny(jä) ja b) verhot ja sohvatyyny(jä). En ole mitannut vielä ilmoitustauluani (no niinpä....), joten en tiedä saisinko kankaasta ilmoitustaulun JA verhot. Mutta täytyy mitata. Ensin täytyy kyllä tuunata ne ruukut.

***

Jokainen, joka on lukenut yhdenkin merkinnän tätä blogia tietää, että olen ihan onneton ton leipomisen kanssa. Pitäisi varmaan alkaa johonkin muffinssilakkoon. Ei, silloin leipoisin kaikki kaapit täyteen keksejä ja leivonnaisia ja kuivakakkuja... Alla kuitenkin valtava kasa moccamuffinsseja, jotka on tehty mokkapalojen ohjetta muunnellen. Vuuat ovat Ikeasta.

Kaksi viikkoa

Aika kuluu nykyään niin nopeasti. Syy kahden viikon taukoon on yksinkertainen, nimittäin Pojan viikon kestänyt vesirokko. Sen aikana juhlimme veljeni 18-vuotispäiviä hänen toivomansa mansikka-kiiwi -kakun kera. Tein veljelleni 3-4 vuotta sitten samanlaisen hedelmäkakun ja hän haikailee vieläkin sen perään. Ehkäpä ensi vuonna hän pyytää mansikka-kiiwi -kakkua... Mikäli kaikki menee hyvin, olemme pojan kanssa muuttamassa kahden ja puolen viikon päästä uuteen asuntoon. Olen viime aikoina katsellut kankaita "sillä silmällä", ja mukaan onkin lähtenyt tuo kuvassa oleva mustavalkoinen kangas. Siitä tulee luultavasti verhot ja sohvatyyny (sitä on aika paljon...). Tuo keltainen kangas on Marimekkoa. Kuolasin sitä pari kuukautta ja nyt vihdoin ostin sitä 20cm (????). Siitä olisi aikomuksena tulla penaali tai pari heti jahka jaksan ja löydän sopivan vetoketjun laatikoistani.

Poika rakastaa hattuja. Ompelinkin hänelle muutaman, mutta jostakin kumman syystä ne eivät tunnu kelpaavan. Ehkäpä koitan saada myytyä niitä jossain, ja kysyn Pojan mielipidettä seuraavan pipon kankaaseen...

Noin vuosi (kyllä siitä taitaa olla kauemmin) sitten ompelin vanhemmilleni olohuoneenverhot. Verhot olivat aina aika pitkät, ja toissapäivänä sitten ehdotin, että mitäpä jos katkaisisin verhot ja ompelisin niistä uudet sohvatyynyt. Tyynyistä tuli todella hyvännäköiset. Irtopäällisessä ei ole vetoketjua, vaan sellainen pujotus-tsydeemi, samanlainen kuin tavan nukkumistyynyliinoissa. Oliko tämä nyt vähän vaikeasti selitetty?

Olen ehkäpä vähän liian koukuissa mustikkamuffinsseihin. Se, että leivoin ne rypsiöljyyn, kaurahiutaleisiin ja omasta metsästä poimittuihin mustikoihin ei ainakaan paranna asiaa, vaan saa muffinssit kuulostamaan terveellisiltä. Asiaa pahentavat vielä kaikki kauniit muffinssivuuat jooita olen alkanut bongailla kaupoista oikein urakalla. Vasemmalla olevat vuuat ovat Indiskasta ja oikealla olevat Ikeasta.