19.12.2011

Uutiskirjeen uhri


Mulle tulee sähköpostiin H&M:n uutiskirje. Lukuisten ale-hehkutusten jälkeen mä päätin katsoa löytyisikö alesta jotain kivaa ja löytyihän sieltä. Yllä tilaukseen menneet tuotteet, jotka tupsahtavat meille välipäivinä. Yhteishintaa löytyy 33,25€ kun normaalihinta olisi ollut 75,75€. Tätä sanoisin säästöksi varsinkin kun kaikki tuotteet (no okei, huivi ei ollut) ovat olleet ostoslistalla jo pitkään. Noita ballerinoja tilasin kaksi paria; toiset kokoa 37 ja toiset 38, koska en tiedä mikä kokoni H&M:n kengissä on. Tuo ihana raitaneule on kokoa L ja toivottavasti juuri sopivan löysä!

15.12.2011

Joulu on jo ovella...

mutta ei vissiin meidän.
Yllä kuva eilisestä joulukorttipajasta. Koitin saada Poikaa innostumaan hamahelmistä tuloksetta. Hopeatee oli Pojasta paljon mieluisempaa.
Turun talvi on tänäkin vuonna ollut... noh... turkumainen. Yllä kuva Pojasta Joulumarkkinoitten jälkeen syömässä muikkuja Kopkolmion katoksessa. Tuona iltana satoi kaatamalla vettä, joten muita kuvia ei ole.
Mä olen viimeiset 6 viikkoa viettänyt työssäoppimisessa. Mä olen oppinut tuhat ja yksi asiaa ja nauttinut työstä, mutta samalla kärsinyt tunnontuskista. Pojan piti nimittäin mennä joka aamu päiväkotiin klo 6:30, eli heti päiväkodin auetessa, jotta ehdin 6:35 lähtevään bussiin ja seitsemäksi töihin. Aamut sujuivat yllättävän hyvin ilman isompia riitoja, enkä myöhästynyt kertaakaan tuosta bussista. Yllä kiitoskakku työssäoppimispaikalle. Maistui kuulemma hyvältä (en ehtinyt itse maistaa sitä ennen kuin se oli jo syöty!).
Todiste siitä, että Turussa on ollut tänä talvena lunta! Ei ole tosin enää. Lämpötilakin tuntuu olevan siinä +5 kieppeillä.
Kukkapenkkien tilanne. Vasemmalla kehäkukkia ja muutama herneenverso ja oikealla läheltä kuvattu herneenverso. Jos ilmat jatkuvat tälläisinä niin meillähän on tammikuussa kukkia pihalla!

4.12.2011

Olohuone


Tämän päiväisen IKEA-keikan ansiosta mä sain viimeisteltyä olohuoneen. Isäni lähti kanssani kiertelemään samalla kun Poika leikki energiaansa ulos leikkipaikassa. Huomenna isäni tulee vielä asentamaan lampun ruokailuryhmän yläpuolelle ja katsomaan tiskikonetta (se ei suostu poistamaan vesiä).

Mä olen parin viime päivän aikana vaihtanut ensimmäistä kertaa elämässäni loisteputken ja asentanut kattolampun. Molemmat olivat sellaista äheltämistä, puheltamista ja kiroilua, että tuli vähän uusavuton olo. Eikö juuri mun pitäny olla se vahva ja itsenäinen nainen, joka tekee kotona miestenkin työt? Näköjään siihen on vielä matkaa. No, onneks noita lamppuja ei tarvii vaihdella niin usein. Arjessa onneksi riittää, että osaan käyttää porakonetta, vasaraa ja ruuvimeisseliä ;)

3.12.2011

Ensimmäiset joulukoristeet

Poika rakastaa joulukoristeita, mutta mä vihaan kaikkea kimaltavaa muovikrääsää. Joulutunnelmaa meillä haetaan siis vähän erillaisilla joulukoristella. Yllä tämän päivän askartelujen tulosta, eli taikataikinasta leivottuja sydämiä. Osa on maalattu punaisiksi Pojan sormiväreillä. Langalle reiät on tehty puikoilla ennen uuniin laittoa. Ja tässä tulee ohje:

3dl vehnäjauhoja, 1,5dl suolaa,
1,5dl vettä, 1rkl öljyä

Vatkaa kaikki sekaisin. Massan täytyy olla käsissä muotoutuvaa. Lisää tarvittaessa jauhoja/vettä. Kaulitse sopivan paksuiseksi (makukysymys) ja muotoile piparimuottien avulla halutun näköisiksi. Tee ripustusreiät esim. puikolla ja pistä pellille. Paista uunissa 1h 125 asteessa. Anna jäähtyä kunnolla ja maalaa mikäli tahdot. Liitä yhteen (villa)langalla.

Äitini toi meille tänään lisää piparimuotteja, joten huomenna olisi tarkoitus tehdä myös ukkoja, akkoja, kuusia, tähtiä ym. Täytyy katsoa sopisiko vihreä elintarvikeväri kuusien värjäykseen, sillä punainen elintarvikeväri sai sydämet lähinnä oksennuksen värisiksi... Mutta hei, nuo olivat ensimmäiset tee-se-itse joulukoristeeni! Ei, lumihiutaleita ei lasketa.
Yllä olohuoneen nykytila. Huomenna olisi tarkoitus tehdä reissu IKEAan ostamaan ainakin mattoja, kukkia, leikkuulauta, spottivaloja ja karpalomehua. Myös täydellinen olohuoneen lamppu odottaa löytäjäänsä jossain (toivottavasti Raision IKEAssa...).

1.12.2011

Muutto nro 2

Se oli marraskuun alkua kun näin unta muutosta. Unessa laitoin keittiöön valkoiset pitsiverhot, samantyyliset jotka olivat silloisessa asunnossamme. Seuraavana päinävä sähköpostissani oli viesti, jossa kerrottiin, että meillä olisi mahdollisuus muuttaa sisäpihan toisella puolella olevaan kolmioon. Halusin asunnon, mutta samalla suurempi vuokra pelotti. Hyväksyin kuitenkin asunnon ja sainkin kannattavan työkeikan marraskuun loppupuolelle. Tätä sanoisin jo kohtaloksi! Muuttamaan pääsimme 29.11.
Yllä oleva kuva on otettu eilen olohuoneen pimeimmästä nurkasta. Kuten kuvasta näkyy, meillä on laminaatti ja mielestäni aivan jumalattoman iso olohuone! 22 neliötä pelkkää olohuonetta! Koko asunnon koko on siis 61 neliötä plus patio. Ei voi muuta sanoa, kun että huh huh. Miten onnellinen ihminen voi olla pienistä asioista, kuten laminaattilattiasta? Ilmeisesti valtavan onnellinen.
(Hukkasin muutossa muistikortin adapterin, joten lisää kuvia tulee vasta kun löydän adapterin ja saan vähän laatikoita purettua.)