Päivän (kulttuuri)löytö

Käytiin Pojan kanssa keskustassa ja Stokkalta löyty kulttuuripääkaupunkikortteja. Kotona kortit pääsivät kultaisiin kehyksiin ja "yöpöydälle". Vasemmassa alalaidassa kortit kehyksissä. Vasemman puolisessa on teksti "What? I ordered regular culture and got underground instead." ja oikean puoleisessa "Hei, on ihan okei leikkiä kulttuurilla.". Ja sitten vielä paras osia, eli hinta. Yhteensä huikeat 80 senttiä. Jeij!

Karhu nimeltä Ötökkä

"Äiti, mikä tuon karhun nimi on?"
"Emmä vaa tiiä. Sähä voit antaa sille nimen."
"No, se voi olla vaikka Pesukarhu tai Ötökkä!"

Hiihtoloman huipennus, eli visiitti Turun biologiseen museoon. Kiersimme Pojan kanssa museon kolmesti, jonka jälkeen äidin mitta oli jo täynnä ja suuntasimme keskustaan. Siinä kävellessämme kysyin Pojalta mikä oli ollut hänen suosikki eläimensä. "No se lintu ja orava ja ötökkä. Ne kuoli ja sit niistä tulee multaa!" Poika ilmoitti viitaten museossa näkemäänsä kuolleeseen lintuun ja oravaan, joita ötökät söivät.

"Äiti, mäkin haluan pallon!"

Tomaatintaimien lukumäärän takia päätin, että kun kerran keskustassa oltiin ni voitaisiin samalla käydä kaupassa. Anttilasta löytyi Pojalle ilmapallo. Vasemmalla maailman onnellisin ilmapallon omistaja. Skopunktenin ikkunassa oli niin hurmaavan värisiä ja hintaisia (19,90€/kpl, ota 3 maksa 2) tennareita, että mun oli ihan pakko käydä vilkaisemassa. Mä luulin olevani vaikea kenkien ostamisen suhteen, mutta kävelin liikkeestä ulos kolme uutta kenkäparia mukanani, kahdet mulle ja yhdet Pojalle. Nyt on neidillä sitten vihdoinkin keltaiset tennarit (♥) ja meillä molemmilla ehjät punaiset tennarit.

Kevättä kohti

Vasemmalta oikealle:

• Poika ja pakastimesta sulatettu mun tekemä munkki
• Eilen murotaikinasta tehtyjä minimuffinsseja
• Tomaatintaimia (Jep, näitä vissii jaellaan sitten kummeille ja kaimoille)
• Parsakaalia tai salaattia, en muista
• Huuto.netistä kotiutunut maripaita Pojalle
• Parsakaalia tai salaattia, en muista
  

Lainakoira ja Turun talvi

Uula tuli meille sunnuntaina lainaan hoitamaan mun koirakuumetta. Vasemmalla oleva kuva on otettu sunnuntai-iltana ja siitä voi helposti nähdä, että herra oli vähän hämillään. Taisi miettiä miksi äiti on tuonut hänet yksin kaupunkiin tuon hullun kasvissyöjän armoille. Oikealla olevassa kuvassa näkyy jo huomattavasti rennompi koira.

Lappalainen neliveto pääsi hyötykäyttöön maanantaina. Poika oli vielä vähän kipeä, mutta hyppi seinille mökkihöperyyttään. Ratkaisuna oli siis pulkka-ajelu, jonka aikana olin hyvin tyytyväinen siitä, että vanhempani omistavat tuon lapinkoiran. Uula jaksoi vetää Poikaa hyvin kunnes menin juoksuttamaan sitä. Sen jälkeen koira haisteli jokaisen neliösentin ja päätin vetää itse pulkkaa kotiin asti. Uula tyylikkäät punaiset valjaat eivät näy kuvassa.

Poika oli innoissaan patiota vastapäätä auratusta lumikasasta.

Uusi puhelin ja tuunatut kuulokkeet

Tiistaina mä hain postista uuden puhelimeni, joka tunnetaan myös nimellä Samsung Galaxy S2. Alkuvaikeuksien jälkeen alkoi selvitä mistä tapahtuu mitäkin ja mistä valikosta pääsee mihinkin. Tuntui hullulta, kun puhelin alkoi ensimmäiseksi kyselemään Google-tilistä ja vasta hetken päästä pin-koodista. Tilasin eilen puhelimeen yllä näkyvistä kuorista tuon punaisen, sekä pari näyttösuojaa. On niin kallis vehje, ettei sitä voi heti hajottaa.
Mutta mutta, jotakin meinasi unohtua! Vasemmalla on tämän päivän vielä keskeneräinen projekti, eli kuulokkeiden tuunaus hamahelmillä. Ohje löytyy täältä. Helmelliset johdot on huomattavasti helpompi löytää sieltä laukunpohjalta, eivätkä ne mene solmuunkaan. Vielä kun saisin tehtyä homman loppuun asti (pakko lepuuttaa sormia välillä)...

Hiihtoloman kolmas päivä

"Äiti, onko tuo sinun keittiönpöytäpuutarhasi?"

kysyi Poika nähdessään keittiönpöydän täynnä virkattuja kukkia.

Viime viikon keskiviikkona sain Pojan mukana äidiltäni vasemmalla näkyvän lähetyksen, eli ison kasan virkattuja kukkia huiviprojektiini. Idea lähti tästä ja sitä sitten kimpassa vähän jalostettiin kohti mun näkösempää kukkahuivia. Viime päivät ovat kuluneet lähinnä kukkien yhteenkinnityksessä. Tuloksena kuvissa näkyvä tuubihuivi. Huivissa on kyllä yksi vika, nimittäin kaulassa se on vähän sekavan näköinen. Mietin, että nuo kolot voisi täyttää mustilla pikkukukilla tai ihan vain mustalla. Kiitos vielä äiti kukista ♥

Yksi kukka jäi sopivasti yli, sai hakaneulan nurjalle puolelle ja pääsi koristamaan mun laukkua.

Hiihtoloman ensimmäinen päivä

Musta tuntuu, että mä olen saanut tänään aikaan aivan valtavasti! Kuviakin tuli otettua 53, mikä on musta järkyttävä määrä. Ei, en tunkenut läheskään kaikkia kuvia tähän postaukseen. Näistä kuvista ei edes näe mitä kaikkea me ollaankaan tänään puuhattu. Sen sijaan näistä näkee, mikä on tänään tehnyt onnelliseksi.

Mitä onni on?
Onni on itselle mieluinen aamupala lehden kera.
Onni on "työmiehen maja", kuten Poika mun matonkuivausviritelmääni kutsui.

Onni on Hesen pussi, joka jollakin omituisella tavalla on valtavan inspiroivan näköinen. Mitäköhän tästä keksis?

Onni on elämännäköinen eteinen.

Onni on puhdas olohuone, jossa saa syödä jäätelöä vaikkapa villamatolla. Onnea on myös se, että päivän aikana saa syödä useamman jätskin.

Onni on kun vanhat Kalles kaviar -purkit ovat juuri sopivan kokoiset ruukut uusille kasveille.
Onni on siisti (ja lämmin!) makuuhuone.

Onni on omituisen näköiset laskiaispullat. (Hyvä idea, toteutus ei vaan taas ollu mun puolella.) Onni on myös pari pussillista itse tehtyjä munkkeja pakkasessa.

Onni on kun sairaan lapsen saa syömään kaksi lautasellista jotain. Onni on siis muikkuja ja vihanneksia ketsupilla ja valkosipulikastikkeella!

Onni on multaleikit kylpyhuoneessa Pojan nukahdettua.

Voi Poika!

Poika-raukka on taas kipeä. Kiikutin tänään ylienergisen ja yskivän Pojan terveyskeskukseen ja tulehdushan sieltä löytyi, tällä kertaa nielusta. Labrassa hoitaja ihmetteli miten nätisti 3-vuotias antoi ottaa nielusta näytteen. Maanantaina tulee tulokset, eli katsotaan aloitetaanko antibiootti vai ei.

Poika inhoaa kasvoilleen satavaa lunta, muttei ole moksiskaan lääkärikäynneistä. Tänäänkin hän selitti lääkärille innoissaan, että hänelläkin on kotona oma stetoskooppi. Lääkärin katsoessa korvia Poika kertoi, että hänellä on ollut korvassa pahaa vettä ja siksi siellä on pienet putket. Eihän tuosta voinut olla taas muuta kuin ylpeä! Taitaa tulla sukuun taas yksi hoitaja....
PS. Pojan punaisesta toppapuvusta hajosi vetoketju, joten kaapista kaivettiin tilalle yllä oleva tumma puku.

Hyvää ystävänpäivää!

Viikonlopun kakku numero 2. Mokkapalojen pohja, sisällä kermavaahtoa ja kuivattuja mansikoita, päällä mokkapalojen päällys ja koristeena kermavaahtoa. Yksi maailman laiskimmista ja maukkaimmista kakuista.

Mä löysin uuden lempisalaatin, nimittäin surimi-mozzarellasalaatin. Voi että se on hyvää! Söin viikonloppuna tätä valehtelematta neljästi. (Mietin pitkään mitä aikuiset ihmiset syövät ilman lapsia ja päädyin tähän, sillä nyt sitä ei tarvinnut jakaa Pojan kanssa.)

Tämän päivän löytö, eli nuudeleita kylmäsavulohen ja parsakaalin kanssa. Nam!

Operaatio "Sonja tekee villasukat" etenee vaihtelevasti. Yhtenä päivänä mä kudoin varren ja muutaman sentin kantapäätä. Hengähdin pari viikkoa ja purin yhtenä päivänä kantapään, kudoin sen puoleen väliin, purin taas ja kudoin lopulta kokonaan. Jatkoin sukkaa kuvassa näkyvään vaiheeseen. Nyt olen taas odotellut muutaman viikon inspiraatiota.
Joskus musta tulee vielä samanlainen kutojan kun äidistäni, eli tuijotan televisiota ja oho, villasukat/ tuubihuivi/ villapaita ovatkin valmiit! Mulla on onneks vielä muutama vuosi aikaa opetella.

Huomenna mun "vauva" tulee kotiin! ♥ Jos hyvin käy, mennään illalla kattomaan Vanhojen tansseja Turun VPK-talolle.

vingt-et-un

Kaksikymmentäyksi (21) vuotta. "Sehän on jo melkein aikuinen", mä sanoin mummolleni puhelimessa ja me naurettiin molemmat. Tuntuuko vanhemmalta, jotenkin erilaiselta, ehkä aikuismaisemmalta? Ei. Tuntuu tyyneltä.

Yllä saamiani etukäteislahjoja ja pari itse ostettua asiaa. Lähtekäämme liikkeelle vasemmasta yläkulmasta:

• Punaisen ja mustat helmet Ninjasta, 4,90€/kpl
• Marimekon Riffi-mekko. Sain lahjaksi 50€ lahjakortin Marimekkoon ja tälläinenhän sieltä lähti mukaan. Piti tietysti maksaa itse vähän lisää, mutta kyllä se on kaikessa ökykalleudessaan sen arvoinen. Nam ♥ Käytän ton varmaan puhki tämän vuoden aikana!
• MOIKOn hanskat. Oi kyllä! Olimme eilen veljeni kanssa keskustassa ja hän paljasti, ettei ollut vielä ostanut lahjaa. Talutin hänet siis One wayhin koiranpentuilme kasvoillani ja niin suunnitelma leivänpaahtimesta vaihtui maailman söpöimpiin hanskoihin.
• Pikkulaukku Gina Tricosta, 7,95€. Joskus tulee vain tilanteita, joihin rakastamani isot kassit eivät sovi (kyllä, Marimekon olkalaukku on mielestäni joissain tapauksissa iso). Näihin tapauksiin on hyvä olla minilaukku, johon mahtuu tasan puhelin ja pari korttia.
• Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin, eli Marimekon kangaskassi Appelssiini-kuosilla. Tämä tuli postissa Pojan tädiltä. Meinasin hypätä ilmaan onnesta avatessani kirjekuoren!

Musta oli eilen hauska huomata miten suomalainen design hallitsee mun lahjojani. Eilen uusi merimekko päällä, hait jalassa ja Marimekon kangaskassi olalla mä tunsin oloni käveleväksi suomalaisen designin mainokseksi. Asiaa ei auttanut yhtään se, että kotiin päin tullessa bussissa eräs nainen selitti englanniksi ystävättärelleen (,joka oli ilmeisesti tullut Keski-Euroopasta opiskelemaan Turkuun) mitkä kaikki vaatteistani olivat Marimekkoa. Outoa, mutta samalla jotenkin kivaa.

Tein torstaina minikakun. Tai oikeastaan se on piirakka, joka näyttää kakulta. Pohjalla ja laidoissa murotaikinaa, täytteessä mustikkarahkaa, muna ja vadelmia, päällä kermavaahtoa ja vedelmia. Hyvää, ja oikein kompaktin kokoinen.

Poika on niin söpö. Lakkaavatko äidit ikinä huokailemasta lastensa suloisuutta? Söpöliini lähti torstaina mummolaan ja suunnitelmana oli, että hän kotiutuu keskiviikkona. Poika soitti tänään: "Äiti, sinulla on tänään syntymäpäivä!" ja pienen kannustuksen jälkeen hän myös lauloi.

Mulle ei ole vielä tullut sitä tunnetta. Siis sitä "Mitä lapsettomat ihmiset tekevät?"-tunnetta tai "Soitampa äidilleni tunnin välein mitä Poika tekee"-tunnetta. Mä luulen, että se tulee vasta maanantaina. Viikonlopun mä pystyn aina viihdyttämään itseäni (tai no, tänä viikonloppuna muut kyllä viihdyttää mua), mutta arki yksin tuntuu jotenkin.... työläältä. Eikös se ole vähän ristiriitaista? Arki lapsen ja kaksoistutkinnon kanssa luulisi olevan raskaampaa kuin arki pelkän kaksoistutkinnon kanssa, mutta ei. Ilman Poikaa mä en saa piiskattua itseäni eteenpäin. Jos aamulla ei ole ketään, jonka täytyy ehtiä päiväkotiin ennen aamupalaa, kiusaus jäädä lämpimään sänkyyn nukkumaan muodostuu valtavan suureksi.Opiskelumotivaatiokin on taas vaihteeksi vähän hukassa. Voisiko sellaisen saada syntymäpäivälahjaksi? Anyone?