4.10.2012

"Hei pitkäkorva!"

(Monna)

(Elvis ja Jessi)
Kuka muistaa vielä Kanin? Kani aka Monna sai tiistaina kanikavereita kanejen sijaiskodista (linkki sijaiskodin sivuille). Tällä hetkellä kanit on erotettu toisistaan verkkoaidan avulla ja he saavat tavata toisiaan vain valvotusti. Mutta millaisia kaneja meillä oikein asustaa?

Monna, 6-vuotias leijonanharjaskani (leikkaamaton tyttö)
Monna, eli Monsu on aika symppis. Siinä on aika paljon lapinkoiramaista mentaliteettia, eli se on "aina paikalla muttei koskaan tiellä", vaikka kyllä lapinkoiratkin (ja Monna) ovat silloin tällöin myös tiellä. Oli aika eksoottista kannella isäni kanssa maanantaina kamoja paikasta A paikkaan B kun Monnan piti koko ajan kulkea kärppänä mukana osallistumassa tekemisiin... Monna on kyllä siitä outo kani, että vaikka sillä on käytössään 30 neliötä, se harvoin poistuu 10 neliön alueelta. Mutta Monsu on Monsu; itsenäinen tapaus joka heittäytyy välilä täysin kainalokaniksi.

Elvis, n. 3,5-vuotias tan (leikattu poika)
Elvis, entiseltä kutsumanimeltään Väinö, ei hetkahda kyllä mistään. Okei, ruoka on ainut asia joka panee poikaan vauhtia. Elvis on kyllä touhukkaampi kuin Monna (Monna on tarkkailija, joka makaa usein puolet päivästä sohvan alla), mutta onhan herralla paljon vähemmän ikääkin. Elvis rakastaa rapsutuksia ja näyttää lelukauppojen pehmokanilta. Ja kyllä, turkki on todella niin samettisen pehmeä kuin miltä se kuvissa näyttää!

Jessi, 2-vuotias sekarotuinen (leikkaamaton tyttö)
Jessi (entinen Vieno) on Pojan syntymäpäivälahja. Jessi muistuttaa luonteeltaan paljon omistajaansa: menoa ja meininkiä löytyy kuin pienestä kylästä. Jessi on se meidän duraselpupu. Se juoksentelee, kiipeilee, kaivelee ja viettää muutenkin kanimaista elämää. Neiti on ehtinyt jo tekemään tuhojakin maistelemalla englanninkirjoja ja syömällä osan olohuoneen maton tupsuista. Kuten kuvista näkee, kani on päässyt vähän tuhtiin kuntoon, mutta joutuu nyt dieetille. Tässä talossa aletaan siis säännöstelemään kanien ruokaa. Monna-raukka, se kun on tottunut täyteen ruokakuppiin. 

PS. Pojalla on tapana silitellessään kaneja kutsua niitä pitkäkorviksi.
PPS. Jospas seuraava postaus olisi taas jostakin käsityötsydeemistä.... Tosin mieleni tekisi tehdä haaveilukollaasi H&M:n talvi-/syysjutuista. Jospas käsityöt voittaisivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!