Haaveilija toteuttaa haaveitaan

(Fjällräven Kånken 59,90€, Partioaitta | Converse Light Leather Hi 95,91€, Click Shoes)

Huh, mitä merkkihulinaa taas. Merkin perusteellahan tässä huushollissa ei osteta (okei, Marimekkoa ei lasketa!), mutta silti kotiin on kävellyt kumman paljon merkkikamaa. Miksi?

Conssit: Oletko ikinä laittanut jalkaan kenkiä ja tietänyt hintalappua katsomatta, että nämä ovat Ne Oikeat? Niin mulle kävi conssieni kanssa. Olen myynyt kaikki muut tennarini pois ja omistautunut vain uusille nahkaunelmilleni. Toisaalta vähän harmittaa, että ne ovat Converset. Mä olen aina pitänyt Converseja vähän semmosin moi-kato-ku-mulla-on-rahaa -kenkinä, mutta ehkä ne ovatkin moi-mulla-on-hankalan-mallinen-jalka -kengät... Tais osua taas omaan nilkkaan. 

Kånken: Mä muistan äitini Kånkenin. Muistan repun olleen punainen ja mun leikkineen sen kettulogolla pienenä (eläinlogot vetosivat muhun vahvasti lapsena). Äitini ei itse muista reppua, mutta isäni muisti äitini omistaneen Kånkenin. Anyway, olen kuolannut Pojan kummisedän mustaa Kånkenia iät ja ajat ja nyt päätin vihdoin ostaa sen. Oi, kun se on rakkautta selässä! Kesti tosin hetken tajuta, että mullahan on oikeasti molemmat kädet vapaana. Olen käyttänyt reppua viimeksi 14-vuotiaana.. Mutta tänä vuonna ei meikäläiselle tule selkä kipeäksi koululaukun takia!

Tarina tuunatusta pajukorista

Olipa kerran Viipurista tuotu pajukori. Pajukori ei oikein löytänyt paikkaansa uuden omistajansa luona, vaan se palloili paikasta ja tehtävästä toiseen. Lopulta omistaja päätti polttaa korin. Pajukori luuli loppunsa jo tulleen, kunnes viime hetkellä omistajan tytär päätti ottaa korin huomaansa. Tytär vei korin kotiinsa ja maalasi sen Bilteman keltaisella maalilla yhdessä poikansa kanssa. Ja niin pajukori sai uuden elämän lankakorina, ja he kaikki elivät onnellisena elämänsä loppuun asti.

Uusia tuulia mummolaan

 Viikonloppu meni (Pojan) mummolassa autellessa. Vilpola sai tänään uuden sisustuksen, mä sain eilen yhtä lempiruuistani (=kurkku-omena-katkarapuvartaita, ensimmäinen kuva oikealla) ja kaivaa vihanneksi äitini penkeistä omin käsin (ensimmäinen kuva vasemmalla). Poika sai autella aikuisia ja touhuta omia juttujaan. Viimeisessä kuvassa Poika harjaa Uula-koiraa ja puhuu sille samalla rauhoittavasti. (Oli äiti taas vähän ylpee.)

Happamia, sanoi kettu

(Ulkona on taas niin pilvinen ilma, että meijän ikkunoista on ihan mahdoton saada säädyllisiä kuvia)

Mutta söpöjä, vastasi Sonja. Mä en muista missä mä olen noita pihlajanmarjanauhoja nähnyt, mutta näinpähän kuitenkin. Oli pakko kokeilla. 

PS.Pihlajat notkuvat Turussa marjoja. Tuleekohan tänä vuonna lunta ollenkaan?

PPS. Huomasitko postauksen alla olevan "Tykkäsitkö?" -kohdan?

Hih.

Hahmaketun Nannalta tuli tämmönen. Kiitos Nanna ♥

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen sinulle myönsi

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla

3. Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it - lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Ja mä lähetän tunnustuksen viidelle suosikilleni, jotka on lueteltu satunnaisessa järjestyksessä:

• Riemuja
• Peace, Love and Poopdiapers
• Kotipalapeli
• Eilen tein
• Colour me

Neuletoppi

Näin taannoi Minä itte! -blogissa Wool and the gangin neuletopin. Pakkohan tuollainen oli saada, mutta hinta ei houkutellut. Kuvaan astuivat siis 10-puikot ja Lankamaailmasta ostettu törkeän halpa (=1€/kerä) Dalia-lanka. Jos puikot lasketaan mukaan, tuli topille hintaa huikeat 8,60€. 

Tuota lankaa jäi viel 2,5 kerää. Googlailu paljasti, että joku oli tehnyt siitä tiskirättejä. Mikä ettei, onhan se 50% bambua ja 50% akryylia. Taitaa meikäläinenkin kokeilla pian luuttujen tekoa.

PS. Jep, tiiän että kuva on huono.

Tuunattu luentokansio, vol. 2

(kansio Akateeminen kirjakauppa, 3€ | Pikku Jätski- kangas Marimekko)

Ostin taannoin alennusmyynneistä tuota Pikku Jätski -kangasta laukkua varten. Kaavakassin tehtyäni tämä jätskikassiprojekti meni kuitenkin jäihin. Tänään päätin tehdä jätskistä irrotettavan päällisen eilen ostettuun luentokansiooni. Tuli ihan kiva, vaikka viime vuonna tuunattu luentokansio (linkki!) taisi olla kivempi. Tosin tämän päällysen tekniikka on aivan eri ja ei tommosesta irrotettavasta päällisestä saa ikinä tekstuuriltaan niin kivaa kun pysyvästä päällysestä. Ehkäpä mä elän tän söpöliinin kanssa taas hetken.

Koitetaan kepillä jäätä...

Tänään hurautettu kettukarkkipussi meni siis huuto.nettiin myyntiin. Viikko aikaa. Katotaan miten tytön käy... Kohteeseen pääset klikkaamalla tätä

Ostoslistalla

(punainen johto lamppuun Class Ohlson, 6,50€ |E27 by Muuto, 59€) 

 Olohuoneeseen pitäisi saada uusi lamppu, tai oikeastaan melkein pelkkä johtokin riittäisi. Toisaalta tuo nykyinen lamppu hohkaa silmiin jotenkin omituisesti ja valon määräkin on vähän kyseenalainen. Miksi Muuton pitää tehdä niin söpöjä lamppuja? Löytyisiköhän keskustasta Muutoa myyvää liikettä.

(vihot ja seinäkalenteri Marimekko | Kånken-reput Fjällraven)

Mulla oli tänään viimeisen vuoden ensimmäinen koulupäivä. Tuntuu oudolta, että ensi keväänä homma onkin sitten jo ohi ja mä olen valmis lähihoitaja ja ylioppilas 22-vuotiaana 4-vuotiaan lapsen yksinhuoltajana. Huh huh. Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada uusi reppu. Tai voiko reppua kutsua uudeksi, jos vanhan omistamisesta on vuosia, ellei melkein vuosikymmen? Lisäksi pitäisi saada uusi kansio tai vihkoja tai vaikka molempia ihan vain varmuuden vuoksi. Seinäkalenteri olisi myös hyvä omistaa, varsinkin kun bongasin tänään DEKOsta Marimekon seinäkalenterin.

(kengät Converse | Pitkämekko by Marimekko)

Miksi oi miksi mä olen tykästynyt noihin nahkaconsseihin? Se on väärin jo monella tasolla. Tai no, oikeastaan kahdella, jotka ovat myös helposti kumottavissa: 

1. Ne ovat nahkaa. Voinko kasvissyöjänä käyttää hyvällä omallatunnolla nahkaisia tennareita? Vastaus: Kyllähän ne mun uskollisesti palvelleet maiharitkin on nahkaa, eli ilmeisesti voin.
2. Ne on Converset. Converset ostetaan vain jos halutaan kuulua joukkoon tai koska ne on Converset. Vastaus: Ihan sama kenen ne on, ne on vaan todella hyvännäköiset.

Jos joku törmää nahkaisiin tennareihin, jotka eivät ole Converse-lappunsa takia ylihinnoiteltuja, voisi ystävällisesti ilmoittaa mulle!

Mun on ehkä pakko käydä kangaskaupassa ja hurauttaa itselleni tollanen Pitkämekko. Unelmien hinnat roikkuu taas pilvissä, enkä valitettavasti osaa tehdä nahkatennareita...

Lehmätön Rauvolanlahti

Meidän piti mennä katsomaan lehmiä siihen Katariinan/Haritun viljelypalstojen viereen, mutta eihän siellä enää mitään lehmiä ollut. Päädyimme siis Rauvolanlahden pitkospuille seikkailemaan. Poikaa harmitti, kun ainoat näkemämme eläimet olivat itikka ja sudenkorento. Kotona katsottiin lohdutukseksi luontodokumenttia.

"Kato äiti, liukumäki!"

"Voi kulta... se on lintutorni."

"Aijaa... Mitä ne linnut oikein tekee täällä?"

PS.Poika meinasi pudota suohon vain kahdesti.

Morkkispussi

Salmiakkisuklaan himossani päätin ostaa kaupasta kaksi levyä ei-niin-salaista rakkauttani salmiakkisuklaata. Saan niistä sitten pussakan, selittelin itselleni. Huono veto, erittäin huono. Siis pussi on kyllä nätti mustine vuorineen, mutta laktoosi-intoleranssi ei. 

Ihmiset kysyvät multa joskus kaipaanko lihaa. Yli kuuden vuoden jälkeen on helppo sanoa, että en. Enhän mä edes muista miltä liha maistuu. Mutta laktoosipitoisia ruokia kaipaan. Maitosuklaata, Sourcream&Onion -sipsejä, mozzarellaa, haloumia, Fanipaloja, halpaa jugurttia ja jäätelöä, lakritsipingviiniä, salmiakkijäätelöä, juustokuorrutteisia sämpylöitä... Ylipäätänsä sitä, että huoltoasemalta/ ravintolasta löytää sopivaa ruokaa. Vaikka meillä on aina syöty tosi vähän eineksiä, nyt ei syödä sitäkään vähää. Pescovegetarististen ja laktoosittomien einesten löytyminen on usein aika lottovoitto, ellei sitten satu tykkäämään Saarioisten tonnikalaroiskeläpästä (yäk).

Menipä kitinäksi... Noh, ehkä te selviätte pienestä avautumisesta.

Kenkäteline kohtaa liitutaulun

 Eräänä päivänä isäni tuodessa Poikaa kotiin mummolasta sain puhelun: 

"Mä laitoin isäs mukaan niitä vanhoja meijerilaatikoita." 

"Montako?" 

"Viisi."

Pian huomasin kylpyhuoneeni täyttyneen noista ihanista ja toivotuista meijerilaatikoista. Meinasi äitini kanssa tulla kissatappelu, että kuka noita laatikoita saa omistaa ja montako. Päädyimme tasapeliin 6-6. En kyllä yhtään muista mitä äitini niistä teki, mutta meillä yksi päätyi Jopon perään ja 5 kenkätelineeksi. Poika kantoi kortensa kekoon ja maalasi vanhoista taulunkehyksistä liitutaulun, joka löysi paikkansa kenkätelineen päältä.

Joukkoomme on soluttautunut joku ihmeen kaljupää... Pojasta tuli siis tänään kalju. Tai pikkueno, kuten hän itse sanoo. (Eno on siis siirtynyt syömään Puolustusvoimien leipää. Tosin tällä hetkellä lomalainen syö mun jääkaapistani.)

Eilinen = ♥

 Eilen oli valtavan hauska päivä! Herättiin vähän ennen kymmentä. Sitten molemmille banaanit pahimpaan nälkään (Poika syötti osan omastaan salaa Kanille) ja bussipysäkille. Torilta mukaan litra herneitä ja rasia vadelmia. Lopulta Kinopalatsiin jonottamaan lippuja Madagascar 3 -elokuvaan. Ostettiin vielä yksi lasten combo (=pienet popcornit ja juoma) ja suunnattiin kohti oikeaa salia.

Leffa oli hyvä ja Poikakin istuin nätisti koko elokuvan ajan! Meistähän saattaa tulla elokuvissa käyviä ihmisiä... Elokuvan jälkeen mentiin Amarilloon lounaalle. Pojalle perinteisesti lihapullia ja mulle vielä perinteisemmin katkarapusalaattia. Hyvää oli, mutta jätettiin ihan kauheesti (vasemmalla kuva siis meidän jättämistä ruuista). Lounaan jälkeen piipahdettiin vielä Lankamaailmassa, mutta siitä joskus toiste. Eilisistä ompeluksistahan tein postauksen jo eilen.

Kaavoihin kangistunutta

(kaavat Suuri Käsityölehti 9/1991, vuori vanhaa lakanaa, pohjat veljen
vanhasta nahkatakista, hihna on vanhan nahkatakkini vyö)

Tänään valmistui vihdoin kauan suunniteltu kaavakassi. Oikealla aiemmin tehtyjä kaavapusseja. Tuohon kassiin on käytetty mattapintaista kontaktimuovia ja pusseihin kiiltävää. Taidan ite tykätä enemmän tosta mattapintasesta.

Kaavakassia tehdessä muistin taas miten syvästi vihaan nahkatöiden tekemistä (kassin pohja on tehty nahasta). Ei ihan heti uudestaan! 

Keltainen sunnuntai

(paita Marimekon Jokapoika, housut Lindex, kengät Skopunkten)

 Käytiin sunnuntaina Helsingissä pikkuserkkuni rippijuhlissa. Matkalla pysähdyttiin iki-ihanassa Kasvihuoneilmiössä ilmettelemässä esineitä ja maistelemassa herkkuja.

Sadepäiväksi linnaan

 Sadepäivän kunniaksi kävimme Turun Linnassa. Mä olen aina rakastanut tota linnaa, varsinkin sitä puolta jota ei ole kalustettu (ne huonekalut haisevat nenääni aivan järkyttäviltä toisin kuin pelkkä vanha linna). Pojasta oli hauskaa juoksennella pitkin käytäviä ja kuikkia ikkunoista autoja. Apinamaista meininkiä sanoisinko.

Herkkupusseja

Mä onnistuin vihdoin tekemään pusseja karkkipapereista! Inspiraatio syntyi näistä. Subway-pussi oli kokeiluversio, kettukarkit menevätkin sitten ystävälleni lahjaksi. Katsotaan mitä syntyy seuraavaksi. Ehkäpä jotain kaappeihin hamstratuista Hese-pusseista?

Jopo ♥

Tänään se vihdoin tapahtui. Me marssittiin Pojan kanssa Prismaan ja ostettiin meikäläiselle musta Jopo. Pakko sanoa, että mä olin positiivisesti erittäin yllättynyt miten hyvä tuo on ajaa. On kyllä ehdottomasti ansainnut paikkansa klassikkona.

Tänään poljettiin myös ensimmäistä kertaa Uittamon rannalle omilla pyörillä. Matkaa oli 2,5km ja siihen tuhlaantui mennessä 1,5h ja tullessa 1h 15min. Koska olen vallan kiintynyt mielenterveyteeni, taidan asentaa Jopoon lastenistuimen, vaikka joudunkin silloin hyvästelemään tuon ihanan meijerilaatikon.