Kotikuusen joulu

Vaihdoin joulusiivouksen eilen tatuointiluonnosten tekemiseen. Paljon palkitsevampaa hommaa! Ja eikös joulu lopu vasta loppiaisena? Jos meillä olisi siistiä sitten vaikka loppiaisena... Tässä kuitenkin yksi meidän huushollin siisteistä kohdista ja sen tähti, eli huonekuusi nimeltä Kotikuusi. Kotikuusi saa viettää ensimmäisen joulunsa yksin kotona Pojan majoittuessa Mummolaan ja Ässän ajaessa Mummolan ja työpaikan väliä (pyhälisä on kaveri).

Näihin tunnelmiin. Hyvää joulua!

Tarina kuusityynystä

Ässä oli tuijottanut Fine Little Dayn kuusityynyä blogeissa ikuisuuden, ja törmätessään Skanssin Tiimarin tyhjennysmyynneissä erittäin halpaan kasaan sisustustyynyjen sisuksia hän päätti toimia. Kaapista löytyi tukevaa, sohvan päällystykseen ostettua puuvillakangasta, keittiöstä mattoveitsi ja toisesta askartelulaatikosta ikivanhaa tekstiilimaalia. Piti enää muistaa ostaa kaupasta iso peruna. Muistettuaan viimein kauppareissulla oikeanlaisen perunan oston Ässä levitti keittiönpöydälle vanhan suihkuverhon ja ryhtyi toimeen. Painantainto tarttui myös Poikaan ja kuusityynytehdas oli valmis. Yksi tyynyistä, se jonkalainen Ässällä oli mielessä kuusityynyprojektia aloittessa, pääsi kunniapaikalla Ässän ja Pojan sohvalle. Muut tyynyt löytyvät jouluaattona ties kenen paketeista.

Ensimmäinen lahja

 Ensimmäinen joululahja tuli annettua lauantaina. Syy kummalliseen lahjanantoaikatauluun piili ystäväni aikataulussa, hän nimittäin pakeni maanantaina Suomen talvea Brasilian lämpöön. Onneksi on kuitenkin Facebook, jonka avulla yhteydenpito sujuu mutkattomasti. Lupasin opettaa ystävääni körttien saloihin heti tammikuussa hänen palattuaan takaisin pimeään pohjoiseen. Aivopesen ystäviäni salaa martoiksi, heh.

Antaudu

Nyt kannattaa viimeistää hyväksyä se tosiasia, että joulu on tulossa eikä sitä pääse pakoon sitten millään. Kannattaa siis heilutella ulko-oven raosta sitä valkoista lippua ja kantaa kaupasta kotiin parit joulukukat. Lapset viihdyttävät hyvin itseään joulukoristeita laittaessa ja pipareita leipoen. Ehdit vielä hyvin tekemään parit lahjatkin ennen aattoa, asettelemaan uudet verhot ikkunaan ja askartelemaan himmelin. Ensin täytyy kuitenkin antautua joulun vietäväksi.

Nyt täytyy mennä, mulla on piparkakkutalo uunissa. Tsemppiä.

Itsenäisyyspäivän vahinkopikkujoulut

 Olin eilen Bestiksen pikkujouluissa. Kompensoidakseni pikkutunneille venyneen juhlimisen aiheuttamaa väsymystä päätin tehdä Pojan kanssa joulutortuja ja pian huomasinkin talon olevan täynnä torttuja ja pipareita mutustavia sukulaisia. Elämäni ensimmäiset vahinkopikkujoulut. Suosittelen.

Joulua pukkaa

 Ja körttejä. Viimeisestä postauksesta on kulunut pieni ikuisuus. Hiljaisuudesta huolimatta täällä on puuhailtu vaikka mitä. Olen esimerkiksi opetellut tekemään himmelin ja saanut oikeaan etusormeeni kutomisvamman. Etusormesta saattaa löytyä tammikuussa joulun jäljiltä kovettuma, mutta se taitaa olla aktiivisen kutomisharrastuksen hinta.

14 tee-se-itse lahjaideaa, osa 3

Vielä ehtii tehdä vaikka mitä pukin konttiin! Mä en pääse tänään varmaan ollenkaan nukkumaan kun olen tuijotellut näitä ihanuuksia... Toivottavasti joku saa näistä edes vähän itselleen sitä samaa inspiraatiota jota mä olen saanut.  Aiempien vuosien lahjaideat löytyvät täältä: (2011) (2010)

Lahjaidea numero 1: kalenteri

Netti on pullollaan kalenterientekosivuja, mutta kalenterin voi askarrella myös ihan omin kätösin (tai ulkoistaa homman lapsille).

Lahjaidea numero 2: kaulakorut 

Kutistemuovisia uniikkikappaleita vai klassisia puuhelminnauhoja? It's your call.

Lahjaidea numero 3: korvakorut

Korvakoruissa inspiraationa kannattaa ehdottomasti käyttää Miispaja-blogissa olevia ihania korviksia.

Lahjaidea numero 4: saippua

Ohjeet saippuan tekemiseen löytyvät täältä.

Lahjaidea numero 5: pelit

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta hyväksihavaitun pelin voi tehdä uudestaan omannaköisenä. Kokeile Aliaksen, muistipelin tai palapelin tekemistä.

Lahjaidea numero 6: kakut

Kakulla ei voi koskaan mennä pieleen. Testaa jouluinen aurajuusto-piparkakkukakku.

Lahjaidea numero 7: kello

Tee Bambula-blogista inspiroituneena kuukello! Poika taitaa saada tullaisen kellon jossain vaiheessa.

Lahjaidea numero 8: tossut

Ohje huovutettuihin tossuihin löytyy täältä ja kuvallinen ohje virkattuihin täältä.

Lahjaidea numero 9: villatakki

Kokeile Pilvenreunalla-villatakkia tai jo blogiklassikoksi muodostunutta Kässänopen painajaista.

Lahjaidea numero 10: kudottu peitto

Pientä kivaa -blogi on täynnä mitä ihanimpia DIY-peittoja.

Lahjaidea numero 11: avainnauha

Ohje helmiseen avainnauhaan löytyy täältä.

Lahjaidea numero 12: kotelo puhelimelle/tabletille/läppärille

Söpö kotelo suojaa puhelinta tai tablettia ja läppärikin on kivempi ottaa mukaan reissuun ku se kulkee silmää hemmottelevassa kotelossa. 

Lahjaidea numero 13: onepiece 

Onepiecen ehtii hurauttamaan yhdessä illassa, mutta se lämmittää saajaansa pitkään. Pojan kappale löytyy täältä ja kaavat lasten kokoihin Suuresta Käsityölehdestä 3/2013.

Lahjaidea numero 14: tee-se-itse paketit

Rakastaako ystäväsi suklaata tai kutomista? Tee lahjaksi tee-se-itse paketti, joka sisältää ohjeet ja tarvikkeet. Valitse esimerkiksi lahjaksi Rocky Road -kakku, osta ainekset, kirjoita ohje ja pistä pakettiin. Kutojan pakettiin voi livauttaa Pilvenreunalla-villatakin ohjeen ja langat. Toimii!

Hämmentävä nakkikeitto

 En ole syönyt lihaa lähes 8 vuoteen, joten nenän edessä nököttävä nakkikeittolautanen aiheuttaa kovin ristiriitaisia tunteita. Varsinkin kun kyseinen keitto on vegaania nakkikeittoa. Keiton syöminen tuntuu jotenkin.... epäluonnolliselta. Toisaalta keitto ei maistu lainkaan nakkikeitolta, sillä käyttämäni seitannakit muuttuvat näköjään ei-niin-hyviksi keittäessä. Olisi ehkä sittenkin pitänyt valkata toisia nakkeja... Noh, vegaaniin tammikuuhun on onneksi vielä aikaa, enkä mä kuole vaikken saisikaan tehtyä hyvää vegaaninakkikeittoa. Kyllähän tuo näyttääkin tylsältä ja värittömältä.

Körttisukat

Sain noin 6 vuotta sitten Pojan isän mummolta kauniit lapaset. Lapasissa oli valtavan kaunis sini-valkoinen kuvio jollaista en ollut ennen nähnyt. Tuijoteltuani kuviota 6 vuotta päätin tehdä sukat samalla kuviolla. Sukkia kutoessani kuviota en voinut olla pohtimatta sen alkuperää. Lopulta Google paljasti kuvion körttisukkien kuvioksi. Körttisukkien juuret, aivan kuten isäni puolen suvun, ulottuvat Pohjanmaalle. Ei siis ihme, että kuvio kiehtoi. Näitä perinnesukkia täytyykin tehdä pukinkonttiin parit kappaleet.

Aalto

Sain tänään äidiltäni ihanan Aallon. Kyseinen yksilö on niin pieni, ettei sitä oikein maljakoksi tai vaasiksi viitsisi tituleerata. Mutta söpöhän se on kuin mikä! Näitä meille lisää. Täytyy varmaan pyytää joulupukilta...

Kuukausi

 Joko joulusta saa puhua? Tai siis ei joulusta, vaan lahjoista. Lahjat kun pitäisi lähettää maailmalle vajaan kuukauden päästä. Ensimmäinen lahjapari sukkia valmistui eilen, mutta talon kaikki pienet virkkuukoukut ovat hukassa. Jäljellä on vain kymppi, joka viihtyy tällä hetkellä ystäväni vanhempien ystäväpariskunnan miehen edesmenneen äidin varastoista tulleiden kuuden (6) matonkuteita sisältävän jätesäkin sisällön välittömässä läheisyydessä. Lienee vissiin tarpeetonta sanoa, että mulla on käsityörintamalla muutama rauta taas tulessa. Mutta onneksi mulla on viikonloppuna öitä ja viikollakin pari vapaata.

PS. AMK:n ensimmäistä lukukautta jäljellä 2 päivää!

Kivinen kakku aka Rocky Road

Isänpäiväviikonloppuna luin jostakin äitini lehdestä (niitä on oikeasti siinä huushollissa satoja, on mahdotonta sanoa mikä lehti sekin oli) Rocky Road -ohjeen. Rocky Road vetoaa vahvasti sisäiseen lapseeni ja miksi ei vetoaisi. Poikakin oli innoissaan kakusta, johon laitetaan popcornia. En kuitenkaan  laitanut ohjetta muistiin ja päädyin tapani mukaan sooloileman keittiössä.


Rocky Road 
(laktoositon)

130g Pandan tummaa suklaata
50g Brunbergin laktoositonta maitosuklaata
1rkl margariinia tai voita
n. 80g minivaahtokarkkeja
3/4 pussillista mikropopcorneja

1. Sulata vesihauteessa suklaat ja margariini/voi. Tee popcornit. Vuoraa haluamasi kuivakakkuvuoka tuorekelmulla.
2. Sekoita sula suklaa-voi/margariiniseos, vaahtokarkit ja popcornit kulhossa. Katso, ettet heitä seokseen popcornien siemeniä!
3. Kaada seos tuorekelmulla vuorattuun kakkuvuokaan ja painele tiiviiksi.
4. Laita kelmua myös seoksen päällisen suojaksi ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Pätevä ja vakavasti otettava hoitaja punaisissa puukengissä

Inblun kengät Kookenkä, 49,95€

 Lähihoitajaopintojen takia sain kätilöopinnoissa hyväksiluettua ensimmäisen harjoittelun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mulla on tänä vuonna enää 4 päivää koulua(??!). Kävinkin viime viikon keskiviikkona työhaastattelussa turkulaisessa sairaalassa ja aloitan työni huomenna. Jännittää. Piti käydä ostamassa vielä uudet työkengätkin. Toisaalta noita kenkiä tuijottaessa ei voi jännittää. Ne on vaan niin söpöt! Huomisen tavoitteena on siis olla pätevä ja vakavasti otettava hoitaja punaisissa puukengissä (ja mahdollisesti pikku myy -nutturassa). 

Hyvää isänpäivää!

 Käytiin vanhempien luona juhlistamassa isänpäivää. Oli lahjoja, kortteja, kakkua, browniessaja ja makeisia. Sekä tietysti paljon hyvää ruokaa. Meillä isänpäivä muistuttaa rumbaltaan pientä joulua, sillä kortti ja pieni lahja lähti neljään soitteeseen ja livenä juhlittiin yhtä. Sitten oli tietysti vielä Eno, jolle Poika teki päiväkodissa isänpäivälahjan ja jonka juhlimisen ajankohta on aina yhtä sekava. Meillä on varmaan parikin enonpäivää vuodessa, koska tapahtumalle ei ole olemassa mitään virallista päivää. Täytyykin varaan ehdottaa virallista enonpäivää, ainakin perhekokouksessa näin aluksi.

Brownie-ohje

Taisin lupailla joskus brownien ohjetta. Näin isänpäivän aattona on hyvä lietsoa ihmisiä leipomaan. Ohje on siitä hyvä, että browniet vain paranevat jääkaapissa, mikäli joku niitä malttaa sinne laittaa.

Brownie 
Ohjeesta tulee noin puoli pelleillistä tai yksi Teeman suorakaiteen muotoinen uunivuoka. Jos hauat tehdä koko pellillisen, tuplaa ohje.

3dl sokeria
2½dl vehnäjauhoja
2tl vaniljasokeria
3rkl kaakaojauhetta
150g voita
2 munaa
1½dl vettä 
n. 100g hasselpähkinärouhetta
20-30g tummaa suklaata rouheena
(Halutessasi varaa tarjoiluun vaniliajäätelöä, kaakaojauhetta ja tomusokeria.)

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sulata voi ja laita vesi kiehumaan. Lisää kuiviin aineksiin munat ja sekoia hieman.
3. Lisää kuiviin aineksiin sula voi ja kiehuva vesi. Vaahdota nopeasti.
4. Kaada pellille tai vuokaan. 
5. Paista uunin alaosassa noin 40 minuuttia.
6. Leikkaa hiemna jäähtynyt brownie halutun kokoisiksi kuutioiksi. Jos brownien pinnalle on tullut ohut rapea kuori, nouki se varovasti pois. 
7. Tarjoa hieman lämpimänä jäätelön kera. Koristele annosta hieman kaakaojauheella ja tomusokerilla.

Lämpöä tulevaan talveen, osa 2

Neule 14,95€ | Neule 14,95€ | Neuletakki 29,95€
Legginssit 9,95€ | Mekko 19,95€ | Maihinnousutakki 39,95€

Pitäähän sitä äidillekkin saada lämmikettä talveen. Jostakin kumman syystä H&M:n tämän hetken valikoima sisältää joitain ihan älyttömiä helmiä, esim. kaikki yllä olevat. Tulee mieleen Uhana Design. Hinta on tosin vähän opiskelijaystävällisempi... 

Miten sydämet toimii?

  Tai keuhkot? Entä munuaiset? Näihin kysymyksiin pitäisi keksiä vastaukset perjantaiseen anatomian tenttiin. Motivaatio tuntuu vain tenttimatskut nähtyään paenneen maasta. Ärsyttää, sillä mähän osaan nää asiat osittain lähihoitajakoulutuksen takia. Mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelmasta ei vaan satu olemaan tässä kokeessa hyötyä... Mutta onneksi on pullaa ja puikot, ja puikoilla ensimmäiset joulusukat. 

Sanojen syönti lapaset

 Antaessani villasukkia luokkakaverilleni eräs toinen luokkakaverini kysyi, mikäli pystyisin tekemään hänelle lapaset. Kieltäydyin ensin, olinhan tehnyt elämässäni vain yhden lapaset ja nekin olivat vähän sinne päin. Sitten huomasin Kotipalapelissä mielettömän söpöjä lapasia ja jouduin syömään sanani. Tässä ne nyt sitten ovat, sanojen syönti lapaset. Aika söpöt vaikka itse sanonkin.

Happy Halloween

 Kävin koulun jälkeen ostamassa Pojalle sen luurankopuvun ja kasan kurpitsoja. Lienee tarpeetonta sanoa, että Poika oli revetä onnesta saapuessaan päiväkodista kotiin ja linnottauduimmekin heti kylpyhuoneeseen kaivertammaan kurpitsoja. Sottaisaa puuhaa, mutta eiköhän me oteta tää ensi vuonna uudestaan!

Rakas, outo lapseni

Poika toi päiväkodista mukanaan kuvassa olevan piirrustuksen. Pikkumiehen piirrustuksista keskustelu saa usein koomisiakin piirteitä, meillä kun ei piirrellä mitään autoja. Tähän piirrustukseen on selkeästi piirtynyt parin viikon mielenkiintoisimmat oppimisjutut. Kysyinkin Pojalta miksi hän on minkäkin piirtänyt.

Lämpömittari: "Että me voidaan tietää kuinka paljon lämpöä on"

Liikennevalot: "Se näyttää hiljaisuuden" (Pojan päiväkodissa on siis desipelejä mittaava laite, joka ilmoittaa äänenvoimakkuuden liikennevaloilla)
Keuhkot ja silmätulehdukset (=alaosan ihmishahmot ja keskellä oleva liila "puu"): "Ne on mun oppimisjuttuja, niin ku koululaisilla"
Kukan runko: "Että voidaan nähdä kukkien luonto"
Veriympyrä (eli se, joka näyttää auringolta): "Koska ihminen tarvitsee verta"

Onhan se vähän outo, mutta kovin rakas. Onneksi äitinsäkkin on outo ja usein vielä samalla tavalla. 

Lämpöä tulevaan talveen, osa 1

Toppapuku Polarn O. Pyret 119€ | Huppari ja housut H&M 24,95€ | Topattu maihinnousutakki 39,95€
Kurkistusaukko2-pyjama Marimekko 34€ | Bokserisetti H&M 9,95€ | Hälytysajoneuvot-paita Småfolk 25€

Silmää miellyttävien talvivaatteidein metsästäminen jälkikasvulle sopivaan hintaan taitaa olla nykysuomalaisen sisun malliesimerkki. Jos puku on hyvännäköinen, se maksaa maltaita. Jos puku on halpa, se ei miellytä silmää. Kävimme tänään Pojan kanssa toppapukuneuvottelua ja päädyimme punaiseen, joka oli Pojan toivelistalla kakkosena heti mustan jälkeen. Musta ei tule kysymykseenkään, koska Turun talvessa on lunta ehkä kuukausi. Loput ajasta täällä on vain pimeää. Näkyvyydellä on kuitenkin hintansa, sillä kaunis punainen toppapuku maksaa 119€ ja se musta olisi maksanut H&M:llä 59,95€. Toivotaan, että veronpalautukset tulevat ennen kunnon pakkasia, ettei mun tarvitse pyörtää päätöstäni... Sanoin kyllä Pojallekkin, että jos voitan lotossa, ostan hänelle sen Mini Rodinin ihanan pandapuvun.

Poika hyppi riemuissaan nähtyään tuon luurankosetin ja maihinnousutakkikin tuntui miellyttävän. En tiedä millainen show tuosta Hälytysajoneuvot-paidasta olisi saatu. Se on meinaan sen verran poikamainen, että taidanpa tilata moisen pukin konttiin. Supersankaribokserit myös suorastaan huutavat Poikaa!

Marimekon pyjama on puhtaasti äidin valitsema. Kyllähän se Pojalle sopisi ja kyllähän Poika viihtyykin iltaisin pyjamassa, mutta tuskimpa Purkistusaukko olisi Pojan ensimmäinen valinta Marimekonkaan valikoimasta. Jos Pojan päästäisi vapaasti valitsemaan jotain Marimekon valikoimasta, niin hän ottaisi luultavasti jotain jossa on autoja tai raitoja, tai sitten Siniverinen-kangasta, joka tuntuu kovasti miellyttävän pikkumiehen silmää.

Viimeinen tamppaus

 Sain tänään jonkun kummallisen mielenhäiriön ja päätin tampata nurkassa lojuneet räsymatot. Matot ovat olleet lomautettuina elokuun lopulta blogimaton muutettua olohuoneeseen. Tamppauksen ansiosta vasemman puoleisin matoista pääsee meidän keittiöön ja kaksi muuta uusiin koteihin. Keskimmäinen muuttaa ystävälleni ja oikean puoleinen veljelleni. Toisaalta harmittaa luopua noista söpöliineistä, mutta tiedän, etteivät ne pääse meillä rajallisen lattiapinnan takia oikeasti hyötykäyttöön. 

Äidin banaanikakkusta ja aikuistumisesta

 Äitini tekee älyttömän hyvää banaanikakkua. Koitin tehdä kakkua tänään, mutta lopputulos oli tietysti se perinteinen, eli eihän se maistunut tai edes näyttänyt samalta. Täytyy varmaan suorittaa taas pientä hiontaa (ja kysyä äidiltä pari vinkkiä). Mikä siinä muuten on, että aikuisena omat sukujuuret jotenkin korostuu? Pitää tehdä sitä äitin kakkua, ostaa lapsuudenkodista muistuttavia tuikkukippoja, kantaa mukana vanhoja kaiuttimia ja kieltäytyä ehdottomasti kaikista ehdotuksista, jotka koskevat vanhan pirtinpenkin hävittämistä. 

Mutta niinhän se on. Otamme kotoa sen minkä haluamme ja muokkaamme sitä omaksemme. Mäkin otin evääksi maailmalle paljon luovaa hulluutta ja kokeilemisen halua. Välillä on hyvä hakea kotoa niitä unohtuneita asioita, kuten banaanikakun ohjetta ja pään silitystä, ja mennä taas kokeilemaan niitä omia siipiä. Luulenkin, että äitini banaanikakku muuntuu tämän kotoiluun retkahtaneen, kaupungissa asuvan kasvissyöjän käsissä vegaaniksi tammikuun vegaanikoitosta varten. 

Tarina lapsuudesta muistuttavista tuikkukipoista

Muistan lapsuudestani kullan sävyisen tuikkukipon. Kipossa oli sydämen muotoisia reikiä, ja kun sisälle laittoi kynttilän, sydämet heijastuivat hämärässä seiniin. Rakastin lapsena tuota kippoa ja sen sydämiä. Kasvaessani kiposta, kuten monesta muustakin lapsuudenkotini asiasta, tuli auttamattoman vanhanaikaisia.

Vuodet kuluivat. Sitten eräänä päivänä, itseasiassa eilen, huomasin Mimmillä samanlaisia kullan sävyisiä kippoja. Kipoissa ei ollut sydämiä, vaan ajan saatossa hyvinkin pyöreiksi kuluneita ristejä. Näytin kulhoja äidilleni ja kysyin, oliko sydänkippo vielä jossakin jemmassa. Oli kuulemma, ja saisin sen kunhan äitini taas törmäisi siihen. Tyydyin vastaukseen ja jätin kipot kirppikselle.

Mietin kippoja lauantai-iltana. Sunnutaiaamuna huomasin Kotipalapelin postauksen täsmälleen samanlaisista tuikkukipoista. Iltapäivällä nakkasin Pojan tarakalle ja poljin lähes epätoivoisena Mimmille korjaamaan virhettäni. Siellä ne olivat, kaksi tuikkukippoa, 50 senttiä kappale. Kannoin ne sieltä kotiin Arabian lautasen kera. Ihania löytöjä, kaikki kolme.