29.6.2013

Muuttokakku

nTuli tosiaan taaa leivottua, tällä kertaa muuttokakkua. Veljeni muutti nimittäin tänään vuoden yhteiselon jälkeen omaan kotiin! Niin ne vaan lentää pesästä, pikkuveljetkin. Huomenna muuttaa veljen kotiin myös sohva, jolta tälläkin hetkellä tätä postausta teen tabletilla (tietokone oli veljen). Olo on ristiriitainen, sillä vaikka olen odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa, olo on kumman haikea. Tyhjenevä asunto ei ainakaan auta asiaa, mutta voi miten sohmet syyhyävät päästä sisustamaan! Ja eihän tuo velipoika kaukana asu, 1,5 kilometrin päässä, joten hänen seurastaan voi jatkossa nauttia helposti sopivina annoksina.

28.6.2013

Kauneuden eteen täytyy kärsiä

 Ostin alennusmyynneistä toiset Marimekko♥Converse -kenkäni. Villasukkafriikkinä olen aina pitänyt 11 kuukautta vuodesta villasukkia, mutta tässä vuodessa on jotain poikkeuksellista... Riisuin sukkani jo huhtikuussa, ja siitä lähtien olen miettinyt oikean kokoisten kenkien ostamista. Ostinkin uudet söpöläiseni koossa 37 villasukan vetävän 38 sijasta. Paha virhe, hyvin paha, sillä nyt mulla on molemmissa pikkuvarpaissa huikeat vesikellot. Kuulen elävästi äitini sanat lapsuuteni hiustaisteluista: Kauneuden eteen täytyy kärsiä. Kyllä ne jalat tottuu, eikö?


27.6.2013

Dementiapussi

 Sain pari vuotta sitten Pojan isänäidiltä dementiapussin. En osannut tuolloin arvostaa pussin käytännöllisyyttä, sillä käytin orjallisesti vain yhtä laukkua (lue Marimekon Olkalaukkua), jonka sisuksissa kaikilla pikkutavaroilla oli tarkka paikkansa. Jossakin vaiheessa, kun laukkuja alkoi kasaantua, aloin kaipaamaan dementiapussiani. Uusi dementiapussini on tehty nahkatakin ja vanhojen verhojen jämistä. Tänään tein viimein dementiapussin myös äidilleni, joka oli kysellyt oman pussin perään. Äitini pussin päällinen on  kaapista löytyneestä Marimekon Pikkujätskistä ja sisällyt mustasta tikkikankaasta. Jatkossa löytyvät hänelläkin lompakko, Lumia ja avaimet hieman helpommin kassin syövereistä. 

23.6.2013

Marimekonpelastaja

Olen viimeisen kuukauden aikana adoptoinut kiitettävän kasan Marimekon raitatuotteita Mimmiltä. Vasemman puoleinen pino sisältää 4 raitapaitaa Pojalle, oikea taas uuden Pitkämekon mulle, sekä Aarikan purkin. Näistä kaikista olen maksanut yhteensä alle 30€. Eli siis te jotkut kun roudaatte Mimmille niitä marimekkojanne, kiitos ja jatkakaa samaan malliin! Meille mahtuu aina muutama.

22.6.2013

Tarina pionikimpusta

 Kahdesta kimpusta tänä aamuna koottu pionikimppu koki olonsa kovin yksinäiseksi valkealla pöydällä. Kimpun kauneudesta inspiroituneena pionikimpun omistaja päätti kasata pöydälle oikein hienon lounaan. Ensin pöydälle ilmestyi salaatti. Voi miten iloiseksi se kimpun tekikään! Pian salaatin perässä seurasivat Aurajuustolla täytetyt lohisienet ja ruohosipulilla sekä pinaatilla maustetut kananmunan palaset. Myös voinokareilla ja oman pihan sipulilla höystetyt uudet perunat saapuivat pöytään. Viimeinä pöytään laskettiin sitruunalla ja mustikoilla maustettu vesi. Pionikimppu oli pakahtua onnesta ihaillessaan omistajansa valmistamaa lounasta. Se suorastaan säihkyi iloa! Ja pian säihkyivät iloa myös ruokailijoiden silmät ja täydet vatsat (sekä tyhjiksi syödyt lautaset).

21.6.2013

Kolmikielistä grillausta, maukkaita kasvisnakkeja ja muita juhannustaikoja

 Älkää antako kuvien hämätä, vietämme tänä vuonna Pojan kanssa kaupunkijuhannusta. Grillailtiin Dziin jengin kanssa kolmikielisesti erilaisia nakkeja ja makkaroita (löysin hyvia kasvismakkaroita, ihme on tapahtunut!) ja maissia Pojalle. Jälkiruuaksi tarkoitettu kakun puolikas tosin putosi kahden korttelin matkalla ja vieläpä kahdesti... Illalla jätin Pojan Enon huomaan ja kävin poimimassa juhannuskukkia ja kuvailemassa. Seuraavaksi pitäisi vielä päättää, että millainen nippu kukkia sinne tyynyn alle tungetaan. Ideoita?

Lakon loppu

 Sanoin juhlien jälkeen pitäväni leipomislakon. Lakko kesti melkein kunnioitettavat 3 viikkoa ja loppui eilen illalla testattuani työkaveriltani saamaa mielettömän suklaakakun ohjetta. Voisin tehdä kakusta oman versioni, sillä pienellä hiomisella tuo kakku olisi täydellinen!

20.6.2013

Vaiheessa

Aloitin 5.6 kätilötyön pääsykokeissa uuden kässänopen painajainen -villapaidan. Vähän se on vielä vaiheessa, mutta eiköhän se valmistu ennen syksyä.

19.6.2013

Sika säkissä, siemen mullassa

 Viimeisestä viherpeukalon jälkiä esittelevästä postauksesta on jo aikaa, joten päivitellääs vähän viljelysten tilannetta. Kaikki kasvit ja ruukut eivät millään mahtuneet kuviin, mutta tuskimpa tästä mitään elämää mullistavaa puuttuu. Meillä kasvaa siis tällä hetkellä:

1. kuva: porkkanoita, pinaattia, persiljaa, sipulia, ruohosipulia | 2. kuva: tomaattia
3: vadelmia, herneitä | 4: orvokkeja | 5: auringonkukkia, lisää porkkanoita
6: lisää tomaattia | 7: lisää sipulia | 8: koristekurpitsaa
9: mandariini tai sitruuna ja mahdollisesti tammi

Tuo viimeinen kuva, jossa siis esiintyy mandariini tai sitruuna ja mahdollisesti jopa tammi, on syy otsikkoon. Mulla kasvaa joka vuosi pari indentiteettikriisistä kasvia, viime vuonna taisi olla paprikoita, jotka olivatkin oikeasti tomaatteja. Tuo mandariini/sitruuna on varmasti lajeista jompi kumpi, mutta äitini epäilee kovasti tammeani. Kasvattaisi pian kunnolliset lehdet niin saataisiin varma tieto. Oma tammi olisi kyllä ihana!

18.6.2013

Luovuus kiertoon

Turun ekotori järjesti Luovuus kiertoon -kilpailun, johon kuka tahansa saattoi osallistua lähettämällä kuvan kierrätyshenkisestä tuunauksestaan. Voittajaksi kruunataan se, joka saa eniten facebook-tykkäyksiä. Voittaja selviää 1.7 ja hän voittaa 100€ lahjakortin Ekotorille, jonka lisäksi äänestäjien kesken arvotaan 50€:n lahjakortti. Itse osallistuin juustonaksukassilla, jota voitte äänestää täältä. Muut työt löytyvät tästä. Mukana on mm. pyöränreinkaitten kumeista tehty minihame, joten kannattaa todellakin käydä vilkaisemassa myös muita töitä!

13.6.2013

Pikkuveli

     Ensimmäinen kuva on tämän päivän kakusta, jonka Poika koristeli. Toinen kuva on vuodelta 1994 isäni serkun häistä, johon osallistuimme veljeni kanssa morsiuslapsina.
     Olin vuoden ja 4 kuukautta saadessani pikkuveljen. Saimme vanhemmiltamme lukuisia lempinimiä, kuten S1 ja S2 sekä Rauha ja Hiljaisuus. Meitä luultiin välillä kaksosiksi, luullaan muuten vieläkin. Olimmekin pienenä erottamattomia ja leikimme jatkuvasti yhdessä. Ei tainnut olla yhdesti tai kahdesti kun leikkimme päätyivät Turun päivystykseen, sillä neniimme upposi kaikenlaista herneistä popcornin siemeniin minkä lisäksi veljeni käsi lähti säännöllisin väliajoin sijoiltaan. Teininä tavarat lentelivät, tosin taisin keskittää kapinointini pääasiassa vanhempiini ja veljeni... no, taekwondoon. Tiistaina rakas veljeni täytti 21 ja ensi viikolla hän kotiutuu Säkylästä vänrikkinä. Sitten jännitämmekin heinäkuun alkuun, että huolivatko ne meidän Turun AMK:n Ruiskadulle hoitajaopintoihin. Kyllä, myös pikkuveljeni haki sairaanhoitajaksi!
     Nyt aikuisena kuunnellessani ystäviäni olen alkanut miettimään, olisiko ollut mukava kasvaa suuremmassa sisaruslaumassa. Entä jos meitä olisikin ollut vaikkapa neljä? Toivon Pojalle sisaruksia, mutta myös sitä toista vanhempaa arkea pyörittämään. Saas nähdä... Jos kuitenkin pääsisi ensin vaikkapa sinne kouluun! (Hitsi taas mitä nössöilyä, jos ens kerralla ois vaikkapa käsitöitä, mulla kun alkaa huomenna yöputki.)

12.6.2013

9 kertaa Ruissalo


 Isäni auto on meillä lainassa, joten päätimme tiistaina hurauttaa Pojan kanssa töitten ja päiväkodin jälkeen Ruissaloon. Mun suuntavaistoni kärsi suuresti festarilavojen ja ihmismassojen puutteesta, joten pitäydyimme vain rannalla ja sen välittömässä läheisyydessä leikkimiseen (ja syömiseen!). Kuvia tuli otettua taas aivan liikaa (kameraan 399 ja kännykkään about 10), joten eiköhän noitakin kuvia putkahtele tänne myöhemminkin.

11.6.2013

Ajan hermolla

Monen muun blogin tavoin mekin ollaan päädytty Instagrammiin. Meidät löytää täältä.

10.6.2013

Knit 'n' Tag, Turku

 Turussa toteutettiin toukokuussa massiivinen ja erittäin näkyvä neulegraffittiprojekti Knit 'n' Tag, jossa Aurajoen rannan puut verhoiltiin neulegraffitteihin! Aivan mieletöntä ja valtavan kaunista. Onneksi kävin räpsimässä kuvia muistoksi. Kaikki kuvat eivät ole tässä, sillä jokirannassa riittää noita puita kyllästymiseen asti. Valitettavasti puut riisuttiin vaatteistaan kesäkuun alussa. Ei auta muu kuin toivoa, että tapahtuma uusitaan ensi vuonna ja voin huijata ystäväni mukaan koristelemaan yhtä puuta.