Sonja on terve kun se kutoo

 Olin noin kuukauden kutomatta. Sitten muistin Bestikselle luvatut körttisukat ja otin puikot mukaan kouluun. Meni pari päivää ja tässä tulos. On se kutominen näköjään kuin pyörällä ajamista. Huomaa, että meikäläinenkin on toipunut työshokista kun kutominen alkaa taas maistumaan.

Diagnoosina lukutoukka

 Rakastan alennusmyyntejä, varsinkin Marimekon ja kirjakauppojen. Luin viikossa kolme ostamaani kirjaa ja söin puolet juustokakusta. Olen nähkääs saanut isäni puolelta sellaisen kummallisen lukutoukkageenin. Myös Poika ja veljeni tuntuvat omaavan saman geenin. Se alkaa aina Aku Ankoista ja etenee pikku hiljaa kohti kaunokirjallisuutta. Myös Tiede-lehden lukeminen (ja siitä keskustelu) tuntuu kuuluuvan taudinkuvaan. Oikeastaan mikään lehti ei ole turvassa. Mummolaan mennessä kaivan ensimmäisenä esille sinne tulleet uudet lehdet ja isäni tekee samaa tullessaan meille. Cosmokaan ei ole turvassa. Täytyykin käydä katsomassa viikonloppuna uusia kirjoja nyt kun vanhat loppuivat, Poikakaan tuskin laittaa pahakseen.

Normaali on toinen nimeni

On olemassa syitä miksi 5-vuotiaat eivät ohjaa kuvaustilanteita. On myös syitä, miksi kuvia ei pitäisi ottaa silloin kun testaat montako päivää permanenttisi pysyy puhtaannäköisenä pesemättä. (Kuvissa menossa päivä neljä.)

Uhanaa

Olisitte kuulleet ne huokaukset. Ne ihastuksen huokaukset, jotka pääsivät mun suustani, kun blogeihin alkoi ilmestyä Uhana Designin huiveja, legginssejä, paitoja ja koruja. Ja niitä epätoivon huokauksia, kun sain selville ihanuuksien hinnan. 

     Viime viikolla kuitenkin tein sen. Katsokaas, oli töissä jouluaaton ja -päivän sekä uudenvuodenaaton ja -päivän. Olin töissä loppiaisena ja lähes jokaisena viikonloppuna marras- ja joulukuussa. Olin ansainnut kalliin villapaidan. Silti hetki kun olin klikannut paidan ostoskoriin, iski morkkis. Olihan se kaunis ja suomalainen ja ekologinen ja eettinen ja ihan mun näköinen ja pitihän nuoria suunnittelijoita tukea, mutta... se oli ihan sikakallis. Enkä mä ole sellainen ihminen joka nauttisi kalliiden asioiden omistamisesta, melkein päin vastoin. Nautin siitä, kun löydän asioita halvalla. 

     Paidan toimituksessa piti mennä viikko. Taisi mennä 3 päivää. Toivoin ettei se sopisi, että se olisi livenä ihan sysiruma ja kutiseva jotta voisin palauttaa sen. Onneksi puhuin Bestiksen kanssa paidasta. Sain luennon merinovillan kestävyydestä ja siitä, miten se oli jo vuosia koittanut etsiä itselleen villasta tehtyä villapaitaa. Tietysti yksi sen puheista koski sitä miten mä olin todellakin ansainnut sen paidan. 

     Kävin hakemassa paidan tänään postista. Rakastan sitä. Se on täydellinen ja ihana päällä. Onneksi on pakkaset, voin pitää kettuani joka päivä. Uhanan tytöt muistivat mua vielä ihanalla kortilla. 

Aika uhanaa sanoisinko.

Vegaaninen juustokakku

 "Ai sä oot vegaani? Mut mitä sä sit niinku oike syöt?" Tälläsiä juustokakkuja. Lopetin tosiaan loppiaisena työt ja tein työpaikalle tälläisen kakun. Poika oli hyvin katkera siitä, ettei saanut maistaa kakkua ollenkaan, joten tehtiin eilen yhdessä samanlainen kakku kotiin. Kakun ohje (klik) löytyi Maijan makiat -blogista. Valmisohjeissa on se huono puoli, että mä teen varmasti jotain väärin, sillä Maijan kakku on paljon kauniimpi kuin mun eksoottisesti hyytynyt kummajaiseni. Ja mä luonnollisesti vähän sooloilin kuorrutuksen kanssa... Tiikeri ei vaan pääse raidoistaan.

Akuutti avokadopasta

 Törmäsin facbookin kautta Ilta-Sanomien hipsteritestiin. Eräs kysymys koski avokadopastaa ja muistin jääkaapissani oleskelevan kaksi kyseistä hedelmää (tai mitä ne nyt ikinä ovatkaan). Lisäksi olin blogimaailman avokadoistumisesta huolimatta avokadopastaneitsyt. Googlasin netistä ohjeita ja tajusin, ettei meillä ollut niihin aineksia. Päädyin siis sonjamaiseen sooloiluun ja sain aikaiseksi ihanaa avokadomössöä. Sain myös selville Pojan uuden inhokkiruuan. Poika raukka, tätä meillä tullaan meinaan tekemään useamminkin.

Ja kyllä, meillä syödään välillä lattialla.

Ja pelataan samalla Kimbleä. 

Suosittelen.

Ompelukoneen uudet vaatteet

 Muistan tuon harmaan ompelukoneen pussin lapsuudestani. Jotenkin se on päässyt rapistumaan tässä vuosien aikana ja eilen mittani tuli vihdoin täyteen tuota vastenmielistä hiirulaista. Leikkasin pussin saumoja myöten ja leikkasin paloja hyväksikäyttäen oikeanlaiset palat Marimekon Räsymatosta. Toimii.

Tarina hyllylevystä ja tee-se-itse -meiningistä

 Mä olen aina tykännyt käsillä tekemisestä ja lapsuuden kodissani tehtiin paljon asioita itse (tehdään muuten yhä). Puikot kilisivät, ompelukone hurisi, vasara paukkui, jollakin oli auton akku keittiönpöydällä tai olohuoneen lattia oli täyttynyt kalaverkosta. Tein itsekkin jatkuvasti jotain. Mökillä hakkasin nauloja puupölkkyihin ja kotona ompelin milloin mitäkin. Koulussa halusin puutöihin, sillä sain kotona ommella vapaasti.

 Yläasteella tein kuvaamataidossa isoja töitä, joista osa jäi kyllä auttamattomasti kesken. Eräs keskenjääneistä sisälsi puulevyn, johon on määrä tulla kipsivalos enkelistä ja hyllyjä. Puulevy seisoi vanhempieni varastossa viime syksyyn asti, jolloin otin sen meille tauluprojektia varten. Tauluprojekti sia kuitenkin uusia ideoita ja puulevy oli jälleen työtön. Pitkän aikaa se toimitti työpöydän virkaa kaiuttimien ja jakkaran päällä leväten. Tänään levyn paikka kuitenkin vakinaistettiin ja se sai itselleen jalat. Vakinaistamisen vakavuudesta kertonee myös se, että pöytä on nyt myös kiinnitetty Martelan hyllyyn. Eihän tässä voi muuta kuin onnitella ja samalla kiittää puulevyä paikkansa löytämisestä.

Fiilistelyä

 Joululoma meni pyhineen tiiviisti töissä, joten olen varsin kiitollinen Turun AMK:n löysästä lukujärjestyksestä tammikuulle. Nyt on aikaa olla ja lomailla, fiilistellä pieniä juttuja ja haaveilla isompia, pelata Afrikan tähteä, tehdä Pojan kanssa vegaanikokeiluja ja odottaa, koska kuukauden päässä häämöttävä syntymäpäivä laukaisee ikäkriisin. Lisäksi tavoitteenani on siivota koti sellaiseen kuntoon, etä kehtaan tehdä ilmoituksen rikkinäisestä jääkaapinkahvastani. Ja toivottavasti, minä tahansa hetkenä, jostakin kulman takaa esiin hyppää luova hulluuskohtaus ja saan tehtyä jotain luovaa. 

Vuoden ensimmäinen haaste

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Joulun ajan loppuessa loppuu myös blogihiljaisuus ja meikäläinen siirtyy taas kentältä koulun penkille. Tämä haaste tuli Nellalta joululoman aikana.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa.

5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille

6. Eikä saa haastaa sitä kuka haastoi sinut       

Faktat:

1. Torkutan aamuisin vähintään 20 minuuttia.

2. Pojan mennessä kouluun ensi vuoden syksynä olen 24-vuotias.

3. Edellinen fakta saa minut tuntemaan itseni vanhaksi ja nuoreksi yhtä aikaa.

4. Jouluna 2017 olen toivottavasti opiskellut 4 tutkintoa 7,5 vuodessa.

5. Puhun ja kävelen stressaantuneena unissani.

6. En omista vieläkään televisiota.

7. Alan selvitä 90-luvun unikkovillityksestä ja lämmetä kyseiselle kuosille. 

8. Ostin itselleni 2 joululahjaa ja jotenkin kummasti ne molemmat tulivat Marimekon paketeissa.

9. Ikävöin permanenttiani.

10. Rakastan Wiener Nougat -suklaata.

11. Mulla on useampi tatuointiluonnos valmiina itselleni.

Vastaukset Nellan kysymyksiin:

1. Onko sinulla perinteitä uudeksi vuodeksi?

Onnittelen äitiäni vanhenemisesta, hän kun on syntynyt uudenvuodenaattona. Muuten meidän perinteet uuteenvuoteen liittyen ovat hyvinkin vaihtelevia. Tai no, herkkuja vedetään joka vuosi ja tinaakin valetaan melkein joka vuosi.

2. Mikä oli suosikkilahjasi tänä vuonna minkä sait?

Varmaan reinot. Ne on vaan niin söpöt!

3. Erikoisin eläin jonka haluaisit?

Ööööö.... Tällä hetkellä en halua mitään eläintä, mutta parin viikon sotkukaaoksen keskellä olen miettinyt, että siisti puoliso tai vaikka siivooja olisi aika jees. Eikös se ole jo aika erikoista?

4. Paras mahdollinen aamupala?

Varmaan mansikoita, mehua ja paahtoleipää, jonka päällä on salaatti ja vegaanisalamia.

5. Mikä oli ensimmäinen pehmolelusi ja mikä sen nimi oli?

Ensimmäinen jonka muistan oli pelle nimeltä Pelle. Pelle asuu nykyään Pojan kaapissa.

6. Montaako eri kieltä osaat puhua? Mitä kieliä?

Neljää, eli suomea, englantia, ruotsia ja ranskaa. Tosin ranskani on jo niin pahassa ruosteessa, että sitä ei voi kohta enää laskea kielitaidoksi... 

7. Haluaisitko asua ulkomailla? Missä siellä?

En oikeastaan. Mun vereni ei jostakin syystä vedä Aurajokea pidemmälle.

8. Suosikki elokuvasi?

Tämä vaihtelee ja paljon. Mulla ei ole sellaista kaikkien aikojen lempielokuvaa, on vain kasa hyviä elokuvia. Nämä elokuvat eivät edes ole sidottuja mihinkään tiettyyn genreen, vaan tyyli vaihtelee 21 tapaa pilata avioliitosta sinne Miehet jotka vihaavat naisia -elokuviin asti.

9. Uudenvuoden lupauksesi?

Vietän tammikuun vegaanina. Sen pidemmälle en ole lupauksissani vielä päässyt.

10. Oletko tyytyväinen blogiisi?

Olisin tyytyväisempi jos jaksaisin postailla tiheämmin ja tasaisemmassa rytmissä. Välillä mulle iskee blogikriisi ja mietin mihin suuntaan haluaisin blogia viedä. Nyt, pitkän blogitauon seurauksena on taas pieni kriisin poikanen. Käsityöblogissa kun on sellainen huono puoli, että pitäisi tehdä jotain jotta voisi tehdä postauksen. Siksi hivutankin blogia koko ajan lifestylen puolelle. Olikohan tämä nyt tarpeeksi sekava vastaus?

11. Pidätkö haasteista?

Joo, haasteet tuo musta kivaa lisää blogiin varsinkin kun olen vähän huono kertomaan itsestäni spontaanisti mitään enemmän tai vähemmän ihmeellisiä faktoja. Helpompi vastata kun joku kysyy :)

Nyt olen niin tylsä enkä jaksa haastaa ketään.