Puumajan nykytila

En muista olenko koskaan esitellyt blogissa isäni Pojalle rakentamaa puumajaa. Puumaja paisui jotenkin kolmekerroksiseksi, en muista oliko kyseessä isäni luova hulluuskohtaus vai Pojan toive. Vai vähän molemmat.

Onhan tuo komea

(ja kateutta aiheuttava)

Tarina vuodevaatelaatikosta

Mä nukuin pienenä vuodevaatelaatikossa. Sellaisessa mäntyisessä, mihin meni 80x160 patja. Vuodevaatelaatikon sai päiväksi kätevästi piiloon vanhempieni sängyn alle. Kun vuotta nuorempi pikkuveljei hieman kasvoi isämme nappasi vuodevaatelaatikosta pyörät pois ja käytti laatikkoa rakentaessaan meille kerrossängyn. Kasvaessamme ulos kerrossängystämme saimme uudet sängyt ja vuodevaatelaatikko muutti toisen sängyn alle. Vaihdoimme parvisänkyihin ja vuodevaatelaatikko muutti serkkuni sängyn alle. 

Pari vuotta sitten Poikakin nukkui vuodevaatelaatikossa. Vuodevaatelaatikko oli tosin IKEAsta ja Poika sai siitä pohjan hajalle hyppäämällä pöydältä sängylle. Vanha mäntyinen vuodevaatelaatikko muutti takaisin meille ja sai alleen muodikkaan isot renkaat. Uskollisesti se saatteli myös Pojan unten maille, kunnes jäi pieneksi. Sunnuntaina isäni toi meille vuodevaatelaatikolle renkaat. Ne alkuperäiset. Vaihdoin tänään renkaat takaisin paikoilleen ja asetin vuodevaatelaatikon sängyn alle. Sen saman sängyn, jonka alla mäntyistä vuodevaatelaatikkoa pidettiin kun olin pieni.

Kohtalo näyttää kuljettavan yhteen

myös huonekaluja

Lauantaiaamujen pelastajat

 Nyt on tytöllä sateenkaarisukat. Näissä on ihana vaeltaa kylminä lauantaiaamuina, antaa polveen asti yltävien varsien rullaantua peppipitkätossumaisiksi väri-ilotteluiksi nilkkoihin. Tiedä sitten pysyvätkö sukat oikeasti polvien kohdalla tarpeen tullen, mutta toistaiseksi olen käyttänyt näitä kotioloissa.

Kohti parempia aamuja.

Lehtikaalilettuja

Lehtikaaliletut

8 kappaletta

4 isoa lehtikaalin lehteä

5dl maustamatonta soijamaitoa

loraus öljyä

hieman suolaa

Heitä kaikki kulhoon ja vedä sauvasekoittimella sileäksi. Jos omaan jonkun kätevämmän silppumisvälineen, käytä sitä. Anna taikinan turvota. Paista Keijussa lettupannulla.

Poika pisti päälle vadelmahilloa 

ja mä puolukkahilloa 

ja molemmat olivat myytyjä.

Lapseni ei pidä sushista -sushi

Kurkkurullissa täytteenä ihan vain riisiä.
Keskellä kylmäsavulohta riisipedillä.

Vasemman puoleisissa kurkkurullissa täytteenä riisiä, kevätsipulia ja cantaloupe-melonia.
Oikean puoleisissa kurkkurullissa täytteenä riisi, kevätsipulia ja avokadoa.

Pojan päiväkotikaveri oli käynyt syömässä sushia ja Poika oli asiasta valtavan kateellinen. Kävimme perjantaina Pojan kanssa syömässä sushia ja kokemus ei vastannut lainkaan Pojan mielikuvaa. Hän vihasi sitä, rääppi vain hieman riisiä lautaseltaan. Ja kyllä, olin selittänyt hänelle etukäteen, että sushi on todella merilevää, riisiä ja raakaa kalaa.

Lauantaina teimme kotona molemmat itsellemme omat annokset hieman toisenlaista sushia. Merilevä vaihtui kurkkusiivuihin ja Pojan raaka kala kylmäsavuloheen. Molempien lautaset tyhjenivät hyvin nopeasti elokuvaa katsellessa.

Tätä lisää.

Vanha koira oppii uusia temppuja

 Lauantaina oli Earth Hour. Pojan mentyä tunnin puolivälissä nukkumaan istuin yksin keittiön matolla kynttilän valossa ja söin kakkua. Käytin ensimmäistä kertaa elämäsässäni Kinuskikissan ohjetta ja kakusta tuli aivan mahtava! Olin jopa melkein kokonaan sooloilematta ohjeen kanssa, vaihdoin vain ruokosokerin tavalliseen, lisäsin täytteeseen vaniljasokeria sellaisen 1,5tl ja vaihdoin koristeen. Ehkä uskallan toisenkin kerran noudattaa leipomisohjetta.

Ehkä.

Virvon, varvon...

Poika pääsi eilen pääsiäispuuhiin, Niin ne vaan kasvaa ja koristelee oksat ja maalaa munat ihan itse. Rairuohot on kyllä vieläkin istuttamatta, mutta kyllähän se pääsiäinen tässä vielä jatkuu...

Meillä on leipänpaahdin!

OBH Norbican leivänpaahdin 19,95€, Prisma

 Siis söpö, valkoinen (ja halpa) leivänpaahdin! Ja voisin syödä ton paketin. Ei, en ole menettänyt järkeäni, vaan en ole omistanut toimivaa leivänpaahdinta varmaan vuoteen. Ja mä olen niitä ihmisiä, jotka voisivat elää pelkällä paahtoleivällä. Seuraavalla kerralla kun Poika lähtee mummolaan tai mammalaan yöksi mä luultavasti vietänkin 24h tuntia paahtoleipiä mutustellen.

Sanovat, ettei raha tee onnelliseksi, mutta miten onnelliseksi voikaan ihminen leivänpaahtimesta tulla!

Ah.

Vuoden ensimmäiset körtit

 En ole kutonut yli kuukauteen. En ole uskaltanut, käteen on sattunut muutenkin. Kutomattomuus on johtunut osittain myös alkuvuoden työssäoppimisista. Tänään oli vuoden ensimmäinen koulupäivä ja pitkästä aikaa kudoin. Koko 8 tunnin koulupäivän.

On ne körtit!

Turkulaista vieraanvaraisuutta

Käytiin Pojan kanssa katsomassa Hansamanian pallojen pudotusta. Yhtään palloa ei meidän mukaan lähtenyt, toisilla saattoi olla hienovaraisesti käsissään kolmekin. Poikaa ymmärrettävästi harmitti suuresti pallottajääminen. Kotiin päin kävellessämme näimme kadulla vielä viimeisen vihreän ilmapallon. Poika oli jo ottamassa ensimmäistä juoksuaskeltaan palloa kohti kun kadulla kävellyt mies hypähti nauraen pallon päälle. 

Poika alkoi itkeä lohduttomasti. Nostin itkevän lapsen syliini ja kannoin hetken lohduttaen. Pallon päälle hypännyt mies otti meidät pian kiinni ja kysyi Pojalta miksi tämä itki. Syyn kuullessaan hän pyysi saada ostaa Pojalle suklaata lohdutukseksi. Pian Poika olikin saanut kioskista kaksi suklaapatukkaan ja minä muistutuksen ihmisten hyvyydestä.

Aivan mahtavaa.

Tarina nojatuolista

Siitä on noin vuosi kun tuoli muutti meille. Se oli viininpunainen ja haisi tupakalle ja kellarille. Tuoli oli kuulunut ystääni tädille, ja tädin kuoltua oli ystäväni pelastanut tuolin kuolinpesän kellarista parvekkeelleen tupakkatuoliksi. Ystäväni oli kuitenkin muuttamassa (itseasiassa tähän samaan asuntoon jossa me nyt asumme) ja adoptoin tuolin meille. 

Koska tuoli haisi pahalle, siis todella pahalle, se sai viettää ensimmäisen puoli vuotta pihapatiolla tuulettumassa. Vasta tänne muuttaessamme pesin tuolin ja se pääsi sisälle. Ruman värinsä takia se tosin joutui elämään meillä lampaantaljoihin verhottuna.

Eilen tuolin elämä kuitenkin muuttui, kun maalasin sen Varustelekan nahkasprayllä mustaksi. Asunto haisee yhä maalille, vaikka olen kuinka koittanut tuulettaa. Mutta onhan tuo nyt hyvännäköinen.

Ja kotonaan.

Vihdoin.

Tarina jakkarasta

Valkoinen jakkara asusteli onnellisena Martissa. Sen Toinen Omistaja, se, joka oli jakkaran käytettynä ostanut muutamaa vuotta aikaisemmin kirppikseltä, oli muuttamassa. Jakkaralle ei olisi sijaa uudessa asunnossa. Niinpä Toinen Omistaja laittoi jakkarasta kuvan eräälle Facebookin lahjoitetaan-palstalle ja pian tulikin Kolmas Omistaja jakkaraa hakemaa. Kolmas omistaja sitoi jakkaran mummiksensa takaritsalle ja niin pääsi jakkara jokirantaa pitkin keskustaan. Kaverikseen se sai kodin isoimman juorun.

Hulluilla on halvat huvit,

opiskelijoilla ilmaiset.

Testissä: Crazy cake

 Törmäsin Pinterestissä crazy cake -nimellä kulkevaan kakkuun, joka tuntuu olevan erityisesti allergikkolasten äitien suosiossa. Hyväähän tuosta tuli, varsinkin kun kuorrutin kakun suklaisessa "voikreemillä". Kaikki, kylässä olleet vanhempani ja veljeni mukaan lukien, ottivat kakkua lisää. Koskaan ei ole kakku kadonnut niin nopeasti. Jääkaapissa on vielä pala kakkua odottamassa ystäväni vierailua.

Pohjan ohje löytyy täältä.

Pulla on parasta

Tehtiin Pojan kanssa eilen pullaa. Maukkaita kuin mitkä! Poika jaksoi malttoi tosin syödä vain puolikkaan (Aku Ankka -päivä) ja mulle tuli kahden jälkeen paha olo, mutta kolmas oli silti tietysti syötävä. On ne vaan hyviä.

Nam

Vegaania suklaakakkua

 Äitini täytti uudenvuoden aattona vuosia, ja keräännyimmekin vanhempieni luokse seuraavana lauantaina juhlistamaan häntä kakun ja lahjojen kera. Syntymäpäiväkakun virkaa toimitti brownie-ohjeestani jalostettu ohje (jota täytyy vielä hieman hioa ennen tänne laittamista) soijakermavaahdolla ja pakastekuivatuilla vadelmilla. 

Onnea vielä kerran äiti ♥

Vakavasti otettavan opiskelijan villasukat

Sain sopivasti sunnuntai-iltana valmiiksi uudet villasukkani. Ystäväni metsästi tuon Novitan 7 veljestä Linnut -langan Papukaija-sävyn jostakin nettikaupasta. Näiden kanssa oli hyvä aloittaa maanantaina uudessa harkkapaikassa mielenterveys- ja päihdepuolen jaksoa.

On ne söpöt!

Ja todella vakavasti otettavat

Vegaania tammikuuta

Vietin viime vuonna vegaania tammikuuta. Tänä vuonna aion uusia saman, mutta jatkaa veganiutta myös helmikuun. Sitten voinkin pohtia olisiko tämä mulle pysyvä muutos.

Olen viettänyt viimeiset 9 vuotta elämästäni kasvissyöjänä. Veganius on aina tuntunut joltakin hienolta ja kaukaiselta, vastaukselta kysymykseen Mikä minusta tulee isona. En tunne yhtäkään vegaania ja perheeni ja sukulaisenikin ovat kaikki sekasyöjiä. Ystävistä löytyy kylläkin kasvissyöjiä ja ennen kaikkea kasvisruokaan positiivisesti suhtautuvia ihmisiä pilvin pimein. Siksi mä olenkin ollut hyvin yllättynyt viimeaikoina saamistani kommenteista. 

Miksi sä tahallaan kiusaat itseäs? 

Pidätkö sä vegaaneja jotenkin parempina ihmisinä?

Hetkinen, siis mitä? Aion kaksi kuukautta toteuttaa haavettani,  unelmaani. Unelmoin myös bengi-hypyn tekemisestä, mutta kysyisikö kukaan multa Pidätkö sä bengi-hypyn hypänneitä jotenkin parempina ihmisinä? Niinpä.

Unelmarikasta tammikuuta

Uusi vuosi, uudet haalarit

Jokainen on varmasti nähnyt joskus kaupungilla kolmannen asteen opiskelijoita juhlafiiliksissä haalarit päällä ja kaljatölkit kädessä. Jos ei muuten niin ainakin vappuna. Nuo haalareiden värithän osoittavat kantajansa opiskelemaa alaa, haalarimerkit ja helmet aktiivisuutta opiskelijabileiden ja -tapahtumien suhteen ja vaihdetut osat sosiaalisia suhteita. 

 Turussa kaikilla hoitajilla on keltaiset haalarit punaisilla taskuilla. Tosin nyt me kätilöopiskelijat kaikessa ammattiylpeydessämme tilasimme pinkit haalarit sinisillä taskuilla Tampereelta asti. Koko kevät tulee siis opiskelijabileiden osalta olemaan yhtä "Siis mitä sä oikein opiskelet? Mä en oo ennen nähny tollasta haalaria" -keskustelua.

Mä olen tapani mukaan muokkaillut aika tehokkaasti haalariani, esimerkkinä mainittakoon tuo vetketju jolla vanhan haalarin saa haettua haalarin sijasta housuiksi ja takiksi. Haalarimerkkejä ja toisten opiskelijoiden kanssa vaihdettuja palojakin on tullut ihan kiitettävästi, joten nyt olisi edessä vanhojen merkkejen ja tuunausten siirto uuteen haalariin.

Ei tule ainakaan tekemisestä pulaa.

Ihana perjantai

Poika tuli tänään vihdoin kotiin mummolasta. 

Kaupasta lähti mukaan kimppu keltaisia tulppaaneja. 

Iltapalalla on Pommacia ja hasselpähkinöitä ja päivälliseltä jääneitä hotdogeja. 

Työkaverit on ihania, nauroin niiden juttuja taas katketakseni.

Sain nukkua ne perinteisen perjantain päiväunet.

Kameran laturi on löytynyt.

Kerrassaan ihana perjantai.

Kätilön käteen

 Tein joulun aikana elämäni ensimmäisen uunikintaan. Mä olen aina jotenkin vierastanut uunikintaita, mutta nyt kun olen tuijotellut niitä Marimekossa, on koko konsepti alkanut tuntumaan oikeastaan ihan järkevältä. Tämä uunikinnas on tälläinen jämäkankaista koottu; päällikangas on vanhojen verhojen uudelleenkäyttöprojektin jämiä, sisustan vanulevy äidilleni tekemän läppärilaukun jämiä ja valkoinen vuori vanhaa vilttiä.

Tuossa uunikintaassa on vain pari ongelmaa. Koska tein sen omaan käteeni sopivaksi, on se vähän nafti keskivertoihmisen käteen. Kätilökäsien kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Toiseksi, en ole raaskinut käyttää sitä, sillä pelkään likaavani sen.

Ei ole helppoa.

Täytyy ensikerralla tehdä rumempi.