Pulla on parasta

Tehtiin Pojan kanssa eilen pullaa. Maukkaita kuin mitkä! Poika jaksoi malttoi tosin syödä vain puolikkaan (Aku Ankka -päivä) ja mulle tuli kahden jälkeen paha olo, mutta kolmas oli silti tietysti syötävä. On ne vaan hyviä.

Nam

Vegaania suklaakakkua

 Äitini täytti uudenvuoden aattona vuosia, ja keräännyimmekin vanhempieni luokse seuraavana lauantaina juhlistamaan häntä kakun ja lahjojen kera. Syntymäpäiväkakun virkaa toimitti brownie-ohjeestani jalostettu ohje (jota täytyy vielä hieman hioa ennen tänne laittamista) soijakermavaahdolla ja pakastekuivatuilla vadelmilla. 

Onnea vielä kerran äiti ♥

Vakavasti otettavan opiskelijan villasukat

Sain sopivasti sunnuntai-iltana valmiiksi uudet villasukkani. Ystäväni metsästi tuon Novitan 7 veljestä Linnut -langan Papukaija-sävyn jostakin nettikaupasta. Näiden kanssa oli hyvä aloittaa maanantaina uudessa harkkapaikassa mielenterveys- ja päihdepuolen jaksoa.

On ne söpöt!

Ja todella vakavasti otettavat

Vegaania tammikuuta

Vietin viime vuonna vegaania tammikuuta. Tänä vuonna aion uusia saman, mutta jatkaa veganiutta myös helmikuun. Sitten voinkin pohtia olisiko tämä mulle pysyvä muutos.

Olen viettänyt viimeiset 9 vuotta elämästäni kasvissyöjänä. Veganius on aina tuntunut joltakin hienolta ja kaukaiselta, vastaukselta kysymykseen Mikä minusta tulee isona. En tunne yhtäkään vegaania ja perheeni ja sukulaisenikin ovat kaikki sekasyöjiä. Ystävistä löytyy kylläkin kasvissyöjiä ja ennen kaikkea kasvisruokaan positiivisesti suhtautuvia ihmisiä pilvin pimein. Siksi mä olenkin ollut hyvin yllättynyt viimeaikoina saamistani kommenteista. 

Miksi sä tahallaan kiusaat itseäs? 

Pidätkö sä vegaaneja jotenkin parempina ihmisinä?

Hetkinen, siis mitä? Aion kaksi kuukautta toteuttaa haavettani,  unelmaani. Unelmoin myös bengi-hypyn tekemisestä, mutta kysyisikö kukaan multa Pidätkö sä bengi-hypyn hypänneitä jotenkin parempina ihmisinä? Niinpä.

Unelmarikasta tammikuuta

Uusi vuosi, uudet haalarit

Jokainen on varmasti nähnyt joskus kaupungilla kolmannen asteen opiskelijoita juhlafiiliksissä haalarit päällä ja kaljatölkit kädessä. Jos ei muuten niin ainakin vappuna. Nuo haalareiden värithän osoittavat kantajansa opiskelemaa alaa, haalarimerkit ja helmet aktiivisuutta opiskelijabileiden ja -tapahtumien suhteen ja vaihdetut osat sosiaalisia suhteita. 

 Turussa kaikilla hoitajilla on keltaiset haalarit punaisilla taskuilla. Tosin nyt me kätilöopiskelijat kaikessa ammattiylpeydessämme tilasimme pinkit haalarit sinisillä taskuilla Tampereelta asti. Koko kevät tulee siis opiskelijabileiden osalta olemaan yhtä "Siis mitä sä oikein opiskelet? Mä en oo ennen nähny tollasta haalaria" -keskustelua.

Mä olen tapani mukaan muokkaillut aika tehokkaasti haalariani, esimerkkinä mainittakoon tuo vetketju jolla vanhan haalarin saa haettua haalarin sijasta housuiksi ja takiksi. Haalarimerkkejä ja toisten opiskelijoiden kanssa vaihdettuja palojakin on tullut ihan kiitettävästi, joten nyt olisi edessä vanhojen merkkejen ja tuunausten siirto uuteen haalariin.

Ei tule ainakaan tekemisestä pulaa.

Ihana perjantai

Poika tuli tänään vihdoin kotiin mummolasta. 

Kaupasta lähti mukaan kimppu keltaisia tulppaaneja. 

Iltapalalla on Pommacia ja hasselpähkinöitä ja päivälliseltä jääneitä hotdogeja. 

Työkaverit on ihania, nauroin niiden juttuja taas katketakseni.

Sain nukkua ne perinteisen perjantain päiväunet.

Kameran laturi on löytynyt.

Kerrassaan ihana perjantai.

Kätilön käteen

 Tein joulun aikana elämäni ensimmäisen uunikintaan. Mä olen aina jotenkin vierastanut uunikintaita, mutta nyt kun olen tuijotellut niitä Marimekossa, on koko konsepti alkanut tuntumaan oikeastaan ihan järkevältä. Tämä uunikinnas on tälläinen jämäkankaista koottu; päällikangas on vanhojen verhojen uudelleenkäyttöprojektin jämiä, sisustan vanulevy äidilleni tekemän läppärilaukun jämiä ja valkoinen vuori vanhaa vilttiä.

Tuossa uunikintaassa on vain pari ongelmaa. Koska tein sen omaan käteeni sopivaksi, on se vähän nafti keskivertoihmisen käteen. Kätilökäsien kanssa eläminen ei aina ole helppoa. Toiseksi, en ole raaskinut käyttää sitä, sillä pelkään likaavani sen.

Ei ole helppoa.

Täytyy ensikerralla tehdä rumempi.