18.3.2015

Tarina nojatuolista

Siitä on noin vuosi kun tuoli muutti meille. Se oli viininpunainen ja haisi tupakalle ja kellarille. Tuoli oli kuulunut ystääni tädille, ja tädin kuoltua oli ystäväni pelastanut tuolin kuolinpesän kellarista parvekkeelleen tupakkatuoliksi. Ystäväni oli kuitenkin muuttamassa (itseasiassa tähän samaan asuntoon jossa me nyt asumme) ja adoptoin tuolin meille. 
Koska tuoli haisi pahalle, siis todella pahalle, se sai viettää ensimmäisen puoli vuotta pihapatiolla tuulettumassa. Vasta tänne muuttaessamme pesin tuolin ja se pääsi sisälle. Ruman värinsä takia se tosin joutui elämään meillä lampaantaljoihin verhottuna.
Eilen tuolin elämä kuitenkin muuttui, kun maalasin sen Varustelekan nahkasprayllä mustaksi. Asunto haisee yhä maalille, vaikka olen kuinka koittanut tuulettaa. Mutta onhan tuo nyt hyvännäköinen.

Ja kotonaan.
Vihdoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risut, ruusut, kysymykset.... Kaikki ovat tervetulleita!